Tällä sivulla ajankohtaisia kannanottoja ja lehtikirjoituksia sekä puheenvuoroja.

Jos haluat päästä lukemaan vanhoja kirjoituksia, pääset sinne tästä

Järjetön veteraanikuntoutus
Toteutuuko demokratia Turussa
Itsenäisyyspäivän puhe
Turkuseuralle
RUK:n kurssin 247 upseerioppilaille
Turun hyvä hallinto
Holhous kuriin
Toimiiko kunnan itsehallinto

Järjetön veteraanikuntoutus

Olen jatkuvasti kritisoinut Turun kaupungin kilpailuttamismenettelyjä. Veteraaneille tarjottavan fysioterapiapalvelun kilpailutus on ollut kahdella aikaisemmallakin kerralla järjetön ja johtanut valituksiin. Mitään ei ole opittu, kuten Turun Sanomat lauantaina kertoi. Veteraanit saavat kärsiä aivan turhaan.

Nythän on niin, että valtio tarjoaa kuntoutuspalvelut ilmaiseksi veteraaneille ja kaupunki vain hoitaa palvelun järjestämisen. Kaupunki ei siis edes säästä mitään, jos palvelun käyttö vähenee.

Olin 12 vuotta palveluasumisyhteisön johtaja, joten minulla on jonkinlainen käsitys veteraanien tarpeesta. He arvostavat ensisijaisesti hyvää, tuttua hoitosuhdetta ja helppoa pääsyä hoitopaikalle ellei fysioterapeutti tule kotiin. Väärällä tavalla tehty kilpailutus täyttää varmaan pykälät ja byrokraattien tarpeet, mutta asiakkaalla ei ole niin väliä. Tärkeämpää näyttää olevan turhien kaavakkeiden täyttäminen kuin asiakkaan tyytyväisyys.

Veteraanikuntoutus olisi ehdottomasti pitänyt irrottaa muusta kuntoutuksesta, kun kilpailua järjestettiin. Veteraanien osalta asia olisi yksinkertaisesti voitu järjestää siten, että kuntoukselle olisi määritelty yksi hinta vanhojen hintojen pohjalta siten, että kokonaiskustannukset eivät nouse. Kaikki fysioterapeuttikoulutuksen saaneet ammatinharjoittajat tai palvelua tarjoavat yritykset olisivat voineet ilmoittautua palveluntuottajiksi tällä hinnalla. Tämän jälkeen veteraanilla olisi ollut oikeus itse päättää mistä palvelun ottaa ja myös oikeus vaihtaa palvelun antajaa.

Todennäköisesti saan taas kymmenen eri selvitystä siitä, miksei tämä käy, mutta kai tässä on tarkoitus maksaa kunniavelkaa takaisin veteraaneille eikä aiheuttaa heille pahaa mieltä ja hankaluuksia.


Olli A. Manni
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Ylös

Toteutuuko demokratia Turussa

Suomalaisen kunnallishallinnon perusominaisuuksiin kuuluu se, että puolueita on paljon, eikä yksikään puolue pysty hallitsemaan yksin. Poikkeuksen muodostavat muutamat keskustaenemmistöiset kunnat, mutta harvoin niissäkään jätetään ottamatta muiden puolueiden näkemyksiä ollenkaan huomioon.

Vaaleissa kansalaiset ratkaisevat minkälainen painoarvo kullakin puolueella on päätöksenteossa. Turussa Kokoomuksella on 19 valtuutettua 67:stä ja Suomen Keskustalla 4. Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja Jarmo Laivoranta arvosteli sekä valtuuston kokouksessa että Aamusetin haastattelussa Turun hallintoa ja siihen liittyviä uudistuksia vallan keskittämisestä. Erityisesti hän arvosteli kaupunginhallituksen konsernijaostoa sekä mahdollisesti tulevaa kaupunkikehitysjaosta. Jotenkin on tullut sellainen olo, että todellinen syy kritiikkiin perustuu siihen, ettei hänen ryhmänsä kannatus ehkä riitä saamaan edustusta jaostoihin. Konsernijaosto on kuitenkin toiminut hyvin ja keventänyt kaupunginhallituksen kohtuutonta kuormaa.

Turussa on ollut tapana, että vaalien jälkeen valtuustoryhmät neuvottelevat ryhmien välisestä toimintaa ohjaavasta sopimuksesta sekä luottamushenkilöpaikoista. Yhteiseen sopimukseen päässeet ryhmät ovat kaikki saaneet edustuksia hallintoelimiin. Kuntalain mukaan kaikki lautakunnat ja muut luottamuselimet valitaan erikseen suhteellisuusperiaatteella. Ilman sopimusta muiden ryhmien kanssa Suomen Keskusta ei olisi saanut ainuttakaan luottamushenkilöpaikkaa. Kokoomus ja muut sopimusryhmät eivät ole siis keskittäneet vaan jakaneet valtaa. Lisäksi Turun kaupunki on perustanut puheenjohtajatoimikunnan, jossa ovat jäseninä kaikkien ryhmien puheenjohtajat ryhmän koosta riippumatta. Siellä käsitellään kaikki valtuustoon menevät asiat sekä tarvittaessa muita merkittäviä valmistelussa olevia kysymyksiä.

Tulevat muutoksen kaupungin hallintojärjestelmään valmisteltiin työryhmässä, joka koostui valtuuston ja hallituksen puheenjohtajista. Valmistelun aikana kaikilla ryhmillä oli mahdollisuus esittää esillä olleisiin asioihin omat näkemyksensä ja se käsiteltiin puheenjohtajatoimikunnassa. Se, että neljän hengen keskustaryhmä ei saanut esityksiään läpi, on demokratiaa.

Laivorannan tapa ottaa esille kokouspalkkiot liittyy varmaan lähestyviin vaaleihin, mutta on silti ikävää. Kaupunginhallituksen puheenjohtajien palkkioista päättää kaupunginvaltuusto niin kuin lautakuntapalkkioistakin. Uusi kuntalaki aiheuttaa kuitenkin konsernijaostolle palkkioihin liittyvän ongelman, joka on ihan erilainen kuin hänen esittämänsä vihjailu. Laki nimittäin edellyttää, että kuntayhtiöhin valitaan riittävästi myös alan tai yhtiöhallinnon asiantuntijoita. Saattaa olla haastava tehtävä löytää ammattilaisia, jotka ovat valmiita kantamaan merkittävää vastuuta runsaan sadan euron kokouspalkkiolla. Muuttuva tilanne todennäköisesti edellyttää, etteivät konsernijaoston jäsenet ole yhtiöiden hallituksissa.


Olli A. Manni
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Ylös

Itsenäisyyspäivän puhe

Arvoisa juhlaväki
Hyvät kuulijat

Suomi täyttää tänään 98 vuotta. Sodat ja terrorismi täyttävät uutiset, mutta me olemme saaneet elää rauhassa jo yli 70 vuotta. Sitä ennen maamme kesti kaksi sotaa, jolloin nuoret suomalaiset miehet ja omalta osaltaan myös naiset turvasivat urheudellaan mahdollisuuden jatkaa vapaana kansakuntana. Sodissa osoitimme olevamme yhtenäinen kansa ja nuoret sotilaat pitivät kunnia asiana sitä, että veljeä ei jätetä. Minunkin olemassaoloni on mahdollista vain siksi, että isäni haavoituttua Karjalan kannaksella sotilastoverit kantoivat tajuttoman joukkueenjohtajansa oman henkensä uhalla pois vihollisen hyökkäyksen alta.

Tämän yhteishengen avulla Suomi on voinut kehittyä yhdeksi maailman parhaista maista elää. Hyvään kehityksen on tarvittu paljon työtä ja uhrauksia ja ehkä hivenen onneakin. Muuttuminen maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi ja myöhemmin moderniksi tietoyhteiskunnaksi ei tietenkään ole aina ollut helppoa. Ihmiset ovat joutuneet jättämään tutun ympäristönsä ja siirtymään työn perässä sekä Suomen sisällä että välillä runsain mitoin myös pois kotimaasta. Eteenpäin on kuitenkin aina menty ja nykyinenkin taantuma tullaan vielä voittamaan.

Välillä valitettavasti tuntuu, että olemme unohtaneet kaiken sen hyvän mitä olemme saaneet aikaan. Kaiken hyvän pitäisi tulla automaattisesti yhteiskunnan toimesta, oma vastuu on jäänyt taka-alalle. Olisi hyvä, jos edelleen pitäisimme ohjenuorana sitä, että veljeä ei jätetä. Meillä jokaisella on vastuu lähimmäisistämme.


Hyvät kuulijat

Olemme ylpeitä suomalaisuudestamme ja isänmaallisuus on syvällä sisällämme. Me kunnioitamme omaa siniristilippuamme ja lippulaulu on monille rakas. V A Koskenniemi kuvaa lippuamme seuraavasti “kuin hanki ja taivas Suomen on värisi puhtahat sinä hulmullas mielemme nostat ja kotimme korotat”. Lippu salossa kruunaa juhlapäivät ja pienoisliput nostavat tunnelmaa urheilutapahtumissa. Myös Suomen vaakunaleijona on meille arvokas tunnus. Hjalmar Nortamon kirjoittaman juhlien päätöslaulun toinen säkeistö on mieltä sykähdyttävä. “Ma laulan Suomelle isänmaalle sen iskuvalmiille leijonalle sä kasva vahvaksi synnyinmaamme ma sulle laulan ja maljas juon”

Nämä tunnukset ovat meille tärkeitä positiivisia arvoja. Niiden tehtävänä on kohottaa mieliämme ja antaa arvoa vapaalle yhteiskunnalle. Olen kovasti pahoittanut mieleni siitä, että jotkut koettavat käyttää näitä tunnuksia sellaisiin tarkoituksiin, jotka eivät vastaa käsitystäni oikeasta suomalaisuudesta.

Me siis olemme saaneet pitkään elää rauhassa, mutta sotia on maailmassa koko ajan. Tieto kaikesta pahasta lisää tuskaa mutta myös turruttaa. Jossain kaukana taistellaan ja siviilit kärsivät. Meitä se ei ole kovin paljon koskettanut. Yhtäkkiä ongelma onkin meidän sylissämme. Tähän asti olemme keskustelleet muutamasta sadasta pakolaisesta ja nyt meille on tullutkin 30 000 ihmistä eri kriisialueilta. Tilanne on hankala eikä kunnolla hallinnassa, mutta yksittäisiin hätää kärsiviin kohdistuva viha on aina väärin. Maahanmuuttoon liittyvä rikollinen toiminta on saatava kuriin ja EU:n ja suurvaltojen on päästävä yhteisymmärrykseen tulevista toimenpiteistä.

Kriisimaiden ongelmiin liittyvä terrorismi on kauhistuttavaa ja siihen pystyttävä vastaamaan. Kotiinsa menettäneet perheet ja pienet lapset eivät kuitenkaan ole syyllisiä ja heitä on autettava tai muuten on vaarana, että toivottomuudesta kasvaa vain lisää kauheuksia.

Toivokaamme, että demokraattisesti valitut johtajamme tekevät oikeita päätöksiä tämän päivän hankalassa tilanteessa. He varmasti yrittävät parhaansa ja tarvitsevat meidän tukeamme. Jos joudumme hiukan tinkimään omasta hyvinvoinnistamme, niin muistakaamme, että edelleen on lottovoitto syntyä Suomeen.

Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille


Olli A. Manni
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Ylös

Turkuseuralle

Pääkirjoitus helmikuu 2016

Meillä suomalaisilla on perinteinen taipumus pessimismiin. Turkulaisten puhetavassa negaatio on sääntö eikä poikkeus. Aina on jokin asia huonosti, vaikka kaikilla mittareilla Suomi on pitkästä taantumasta huolimatta maailman parhaita paikkoja elää. Monen mielestä Turku on ainakin parhaasta päästä maan sisällä.

Tietenkin aina pitää pyrkiä parempaan ja haasteita todella riittää niin meillä kuin muuallakin maassamme. Onneksi meillä Turussa on myös paljon ilon aiheita. Kansainvälinen kaupunkimme on saanut ilmeestään paljon kiitosta. Aurajoki siltoineen ja valoineen ilahduttaa vieraita ja omaa väkeä. Ravintolatasomme on Suomen ykkönen ja kulttuuritarjontaa riittää. Matkailu lisääntyy ja kongressien ja kokousten määrä jatkaa kasvuaan. Kunhan vielä saamme torin ympäristöineen viihtyisäksi, niin voimme olla tyytyväisiä.

Olen erityisen iloinen siitä, että Turun Kauppakamari myönsi kaupungille arvostetun tunnustuksen yritysmyönteisyydestä. Myös yrittäjille tehty kysely kertoo, että yritysilmapiiri on alueella maan parhaalla tasolla. Siitä iso kiitos yrittäjäjärjestöille, jotka ovat tehneet aktiivista yhteistyötä kaupungin kanssa. Lisäksi ennakkotietojen mukaan Turun kaupunki selviytyi taloudellisesti ennakoitua paremmin viime vuonna.

Turun tilanne on siis vähintään kohtuullinen. Tulevaisuus on kuitenkin harvinaisen hämärä. Turvapaikanhakijat ovat tuoneet ison haasteen ja myös mahdollisuuden. Toivottavasti yhteiskuntamme osaa tehdä oikeita ratkaisuja uudessa tilanteessa. Sosiaali- ja terveysuudistus on kustannusten kurissa pitämiseksi välttämätön, mutta siihen liitetty itsehallintoalueuudistus lisää järjestelyn vaikeusastetta. Vaarana on se, että Turun kaltaisten keskuskaupunkien edellytykset toimia alueen ja maan vetureina heikkenevät ja silloin loppuvat varat palveluiden maksamiseen. Verotusta ei voi enää kiristää, on oikeasti pystyttävä tuottamaan enemmän nykyisillä resursseilla.

Turussa käydään jälleen keskustelua tehokkaammasta hallinnosta. Osa päättäjistä uskoo pormestariin, joka käyttäisi ylintä poliittista- ja toimeenpanovaltaa. Mahdetaanko seuraavaksi ruveta pohtimaan maaherrojenkin valintaa aluehallintojen johtoon. Toivottavasti tämän tyyppiset asiat eivät jätä alleen tärkeintä, hyvää palvelua kansalaisille.

Olli A. Manni
Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Ylös

RUK:n kurssin 147 upseerioppilaille

RUK:n kurssi 147 alkoi syksyllä 41 vuotta sitten. Sodasta oli kulunut kolme vuosikymmentä. Meille se oli historiaa ja olimme saaneet varttua koko ajan paremmaksi tulevassa yhteiskunnassa. Hyvinvointi syntyi sodan läpikäyneen sukupolven uhrauksilla ja kovalla työllä. Suomi on saanut elää rauhassa myös seuraavat vuosikymmenet ja sen myötä maastamme on tullut yksi maailman parhaista maista elää.

Rauhantilan varmistamisen yksi tukipilareista on uskottava maanpuolustus. Suomalainen asevelvollisuus ja suuri koulutettu reservi ovat meidän voimavaramme. Meillä on vain rajalliset edellytykset kalustohankintoihin ja muihin vakinaisen armeijan menoihin, joten puolustuskykymme on paljolti meistä tavallisista ihmisistä kiinni.

Kaikessa toiminnassa tarvitaan johtajuutta. Teidät on valittu koulutettavaksi sotilaallisiin johtotehtäviin. Tätä koulutusta kannattaa arvostaa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että aika täällä Haminassa oli elämäni parhaimpia aikoja. Olin hyvässä fyysisessä kunnossa, koulutus oli mielekästä ja jäsenyys oppilaskunnan hallituksessa kruunasi jakson. Minulle on tästä johtajakoulutuksesta ollut hyötyä niin työelämässä kuin monissa luottamustehtävissä. Monista kurssitovereista tuli myös elinikäisiä ystäviä.

Meillä on siis rauha, mutta valitettavasti uutiset kertovat koko ajan sodista ja terrorismista muualla maailmassa. Tähän asti nämä asiat ovat tuntuneet kaukaisilta, mutta viimeistään pakolaisvirta tänne pohjoiseen on herättänyt meidät. Meidän rauhanturvaajamme ovat aina olleet hyvässä maineessa. Paikalliset asukkaat luottavat suomalaisiin. Meidän on myös osoitettava, että olemme luottamuksen arvoisia täällä kotona ja valmiita huolehtimaan hätää kärsivistä omalta osaltamme.

Oikea isänmaallisuus on sitä, että arvostamme maatamme ja kulttuuriamme, mutta annamme arvon muillekin. Kannamme myös vastuuta lähimmäisistämme.

Haluan tervehtiä teitä upseerioppilaat juhlien päätöslaulun säkeistön sanoin Hjalmar Nortamoa siteeraten “Ma laulan Suomelle Isänmaalle, sen iskuvalmiille leijonalle, sä kasva vahvaksi synnyinmaamme, ma sulle laulan ja maljas juon”

Olli A. Manni
Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Keropää kurssin 147 pääsihteeri
reservin kapteeni

Ylös

Turun hyva hallinto

Turussa on toimiva hallinto ja luottamushenkilöiden ja kaupungin johdon välillä on luottamus. On kuitenkin luonnollista, että toimintatapoja tarkastellaan jatkuvasti ja koetetaan vastata yhteiskunnan kasvaviin haasteisiin. Valtiovalta on luvannut omalta osaltaan vähentää kuntien velvoitteita ja kaupungin tulee omalta osaltaan katsoa, että kansalaiset ja yritykset saavat parasta mahdollista palvelua kustannustehokkaasti. Keskusteltaessa hallinnon kehittämisestä on syytä tarkastella asiaa vähän pidemmältä ajalta.

Kaupunginjohtajat toimivat kaupunginhallituksien puheenjohtajina vuoteen 1977. Kunnallislakia päätettiin kuitenkin muuttaa, koska haluttiin selkeästi korostaa poliittista vastuuta luovuttamalla puheenjohtajuus luottamushenkilölle. Kaupunginjohtajasta tuli painotetusti operatiivinen johtaja.

Tällä hallintomallilla edettiin 2000-luvulle. Asioiden määrä kasvoi koko ajan ja varsinkin kaupunginhallitustason luottamushenkilöiden työn vaatimus alkoi olla suuri. Tämä johti siihen, että alettiin etsiä hallintoon uusia toimintatapoja, jotta voitaisiin turvata politiikkojen toimintaedellytykset ja samalla demokratian toimivuus. Asiaa pohdittiin kaikissa kunnissa, mutta vain harva muutti järjestelmäänsä, muutoksia tehneet siirtyivät erilaisiin malleihin.

Turussa päädyttiin vuonna 2005 pitkän valmistelun ja harkinnan jälkeen hallintomalliin, jossa kokopäiväisesti työskentelevä kaupunginhallituksen puheenjohtaja johtaa poliittista prosessia. Samalla vahvistettiin myös kaupunginhallituksen varapuheenjohtajien asemaa ja selkeytettiin valtuuston roolia. Pitkäjänteisyyttä päätöksen tekoon saatiin aikaan tekemällä valtuustoryhmien välinen sopimus, joka linjasi tärkeimmät valtuustokaudella tehtävät ratkaisut. Uuden järjestelmän myötä on saatu selkeästi ryhtiä kaupungin toimintaan. Turku on ollut edelläkävijä monin tavoin. Toimintoja on tehostettu ja kilpailulle soveliaat yksiköt on yhtiöitetty. Helppoa päätöksen teko ei ole ollut, mutta uudistettu hallintomalli on osoittanut toimivuutensa.

Selvää on tietysti se, että jokaisessa järjestelmässä on puutteita. Niinpä 2012 tehtiin laaja tarkastelu uuden hallintomallin toimivuudesta, sen perusteella siirryttiin toimialajohtajamalliin ja konsernijohtoon jäi kaupunginjohtajan ohella vain yksi apulaiskaupunginjohtaja. Isot muutokset ovat aina haastavia, mutta tarkasteltaessa tuloksia, Turku on pärjännyt viime vuosien hankalissa olosuhteissa aika hyvin.

Toukokuussa kaupunginvaltuusto edellytti, että on tehtävä selvitys siitä, miten uudistettu järjestelmä on vastannut jatkuvasti kasvaneisiin vaatimuksiin. Erityisesti valtuutetut halusivat tietää, toimiiko poliittinen ohjaus konsernissa riittävällä tavalla. Haluttiin myös vertailutietoa muiden suurten kaupunkien toiminnasta. Valtuuston toivomat selvitykset tullaan tekemään huolella tämän vuoden aikana. Kuullaan valtuustoryhmien näkemyksiä ja kokemuksia muissa suurissa kaupungeissa. Esitetään korjauksia, jos puutteita löytyy, mutta vahvistetaan myös niitä osia, jotka ovat osoittaneet toimivuutensa.

On kuitenkin syytä korostaa, että kaikissa hallintomalleissa avainasemassa ovat päättäjät, ihmiset. Jos toiminta ei tyydytä, on usein syytä katsoa peiliin. On aivan kohtuutonta osoitella sormella hyvin asioita hoitaneita kaupunginjohtajia. Heillä pitää olla työrauha, vaikka poliittiset toimijat kuinka miettisivät, minkälainen on hyvä hallintomalli Turussa


Olli A. Manni
Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Ylös

Holhous kuriin

Suomi on kaikilla mittareilla hyvä maa elää. Valitettavasti näyttää siltä, että hallintoviranomaiset olettavat, että ainoa tapa säilyttää asemat on holhouksen jatkuva lisääminen. Myös kansanedustajat näyttävät menevän samaan lankaan. Jos on ongelma, niin säädetään laki, jossa määrätään, että ongelma pitää poistaa. Kustannukset ja kokonaisvaikutusten arviointi ovat sivuseikka. Sitten kun havaitaan, että käytännön toteutus ontuu, niin vaaditaan lisää valvontaa ja sanktioita, vaikka todellisuudessa pitäisi purkaa sääntelyä.

On surkuhupaisaa, että kouluille ja oppilaitoksille lyödään jatkuvasti painetta kasvatuksen ja hyvinvoinnin osalta, kuitenkin samanaikaisesti kielletään kaikki keinot asian hoitamiseksi. Kuria ei saa käyttää ja moitteidenkin väitetään vahingoittavan häiriökäyttäytyvää lasta tai nuorta. Vanhemmilta tai lapselta itseltään ei vaadita vastuuta. Niinpä ollaan kohta siinä tilanteessa, ettei kolmasosa pojista pysty suorittamaan asepalvelusta. Eipä taida olla kovin hyvä ennuste työssä viihtymisessäkään. Töissäkin joku antaa määräyksiä ja pitäisi noudattaa aikatauluja.

Vanhusten huollossa laaditaan erilaisia mitoituksia ja mittareita, mutta unohdetaan, että tärkein kriteeri on asiakkaan tyytyväisyys. On kovin erikoista, että omaishoitajat voivat kotona hoitaa hyvinkin huonokuntoista läheistään, mutta laitoksissa tarvitaan leegio ammattilaisia. Alle kolmen vuoden koulutuksella töihin ei ole asiaa. Todellisuudessa moni vanhus kaipaisi vain seuraa ja helliä käsiä. Ay- politiikkaa ei pitäisi sotkea vanhuspalveluiden kehittämiseen, jos haluamme, että resurssit edes jollakin tavoin riittävät kasvaviin tarpeisiin.

Terveyspuolellakin ollaan menossa kovaa vauhtia metsään. On aivan selvää, että ihmisillä on huonoja tapoja ja tottumuksia. Valistusta ja opastusta tarvitaan, mutta turha holhoaminen pitää lopettaa. Yksilöllä pitää olla oikeus omiin ratkaisuihin, jos ne eivät kohtuuttomasti haittaa muita. Maltillinen voin ja kerman käyttö pitää hyväksyä ja suolattomuudellakin pitää olla rajansa. Olen työskennellyt palvelutalossa, jossa liian vähäinen suolan määrä ravinnossa aiheutti tilanteita, joissa lääkärin piti määrätä erikseen suolatabletteja kuivumisen ehkäisemiseksi kesähelteellä.

Kaikki varmasti tiedämme, että tupakointi on vaarallista. Silti tupakointi on Suomessa laillista, vaikka ei siltä aina tunnukaan. Minäkin olen nikotinisti, olen kyllä välillä ollut polttamattakin. Olisi ollut hyvä, jos en olisi koskaan aloittanutkaan, mutta vuosikymmenien jälkeen lopettaminen on vaikeaa. Korvauslaastarit eivät toimi ollenkaan ja purukumia en suostu jauhamaan. Lopulta löytyi keino, jolla pääsin helposti eroon tupakasta, nimittäin sähkötupakka. Ei enää pahaa hajua, eikä yskää tai päänsärkyä. Ei kai sähkötupakka mikään terveyslaite ole, mutta on käsittämätöntä, että THL yrittää kaikin keinoin estää sellaisen korvausvempaimen käytön, joka todella tehoaa tupakan pahimpiin haittoihin.

Jäädään nyt vielä odottelemaan liikenteen alkoholin nollatoleranssia. Jos sillä ratkaistaan liikenteen turvallisuus, niin siitä vaan. Pahaa kuitenkin pelkään, että 17 kertaa ratista kärynnyt tai huumeissa ajaja ei nollarajoista piittaa. Tässä kohdin on loputtoman hyysäyksen loputtava ja ongelmatapaukset ankaralla kädellä poistettava liikenteestä. Tämä tehoaa varmasti paremmin kuin typerä promillekeskustelu.

Ennen kuin Tuomas Kyrön mielensä pahoittaja on kokonaan vallannut mielen, on syytä palata tekstin alkuun. Meillä menee aika hyvin. Hyvinvointi säilyy kuitenkin vain, jos kansalaiset kantavat vastuuta itsestään ja läheisistään. Viranomaisen ei pitäisi olla kenenkään lähin omainen.


Olli A. Manni 17.7. 2012

Ylös

Toimiiko kunnan itsehallinto?

Perustuslain mukaan Suomen kunnilla on laaja itsehallinto. Käytännössä tätä periaatetta murennetaan jatkuvasti. Läheisyysperiaatteesta huolimatta EU-lainsäädäntö tuo omia rajojaan, eduskunnalla on kova halu puuttua kuntien toimintaan, mutta ennen muuta ministeriöillä on tarve korvamerkinnöillä estää kuntien harkintaa. Maakuntatasollakin on ainakin kaavoituksessa samanlaisia pyrkimyksiä. Itsehal-linnon heikkeneminen on pahimmillaan johtanut siihen, että yksi virkamies voi kävellä yksimielisen kunnallisvaltuuston yli.

Viime vuosina on ollut mielenkiintoista havaita, miten innokkaasti kuntatasollakin ollaan valmiita luopumaan omasta päätösvallasta. Kaikki päättäjätkään eivät millään voi hyväksyä demokratian tärkeintä periaatetta; enemmistö päättää. Jos poliittinen häviö häämöttää, niin kaivetaan esiin kansanäänestys, joka vain todella harvoin voi olla kuntalaisten kannalta hyvä tapa ratkaista asia. Esimerkkeinä voisi mainita Tuomaansillan ja Kakolan jätevedenpuhdistamon. Näitä tuskin olisi tehty, jos kansa olisi äänestänyt. Onneksi valtuusto teki itsenäisesti päätökset ja lopputulos on hyvä.

Kuntademokratian murtajien seuraava toimi on valitusten tekeminen. Etsitään kaikki mahdolliset syyt, jolla voitaisiin estää enemmistön tahdon toteutuminen. Vähintään viivytetään päätösten toimeenpanoa vuosikausia. Demokratiaan toki kuuluu myös vähemmistön suoja ja siinä olennainen valitusoikeus. Sitä ei ole kuitenkaan tarkoitettu poliittisen pelin välineeksi. Kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyen pitäisi päästä ainakin Ruotsin malliin, jossa samasta asiakokonaisuudesta saa valittaa vain kerran.

Turussa on ollut taipumusta viivyttää poliittisesti hankalien asioiden päättämistä jopa vuosikausia. Viimeisin vaikeus on ollut keskustan kehittäminen. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että jotain on tehtävä. Valtuusto on kaksi kertaa päätynyt siihen, että osana kehittämistä tarvitaan toriparkki. Hallinto-oikeudet päätyivät ensimmäisellä kerralla siihen, että kaikkia tarvittavia selvityksiä ei tehty ja asia palautui valtuustolle. Toriparkin vastustajat ovat jo etukäteen ilmoittaneet valittavansa uudesta päätöksestä. Sillä ei ole väliä, että tyhjää liiketilaa ydinkeskustaan tulee jatkuvasti lisää. Kuriositeettina keskustelusta voisi mainita, että parkkilaitosta vastustettiin liikenteen kasvun takia. Kun selvitykset osoittivat, että kasvua olisi aika vähän, niin vastustajat sanovat, ettei käyttöä ole tarpeeksi. Toriparkin ei todellakaan pitäisi olla Turun tärkein asia, mutta sitä aina vaan vatvotaan ja pahinta on kaikki se puppu, joka keskustelua sävyttää.

Viimeisin, mutta ei vähäisin, demokratian hävittäjä on kuntatalous. Monissa kunnissa menot on niin tarkkaan sidottu, että todellista päätösvaltaa ei enää ole. Valtionosuudet ja verontasausjärjestelmä eivät enää riitä palvelujen ylläpitämiseen ja velkaa on ennestään liikaa. Kohtuullisen hyvässä asemassakin olevissa kunnissa eletään yli varojen. Me saamme olla kiitollisia sotien jälkeen maata rakentaneille hyvinvoinnistamme. Mitähän mieltä kansalaiset ovat parin - kolmenkymmenen vuoden kuluttua nykyisistä päättäjistä? Jotain varmaan pitää tehdä, jotta heillä olisi mahdollisuus muuhunkin, kuin vanhojen velkojen maksamiseen.


Olli A.Manni
kaupunginvaltuutettu(kok)
Turku

Ylös