Tällä sivulla ajankohtaisia kannanottoja ja lehtikirjoituksia sekä puheenvuoroja.
Jos haluat päästä lukemaan vanhempia kirjoituksia, pääset sinne tästä
Velkaantuminen on vaarallistaTurun kaupungilla on tällä hetkellä n. 800 M€ velkaa. Taloussuunnitelman mukaan velkaa tulee lisää 1400 M€ kolmessa vuodessa, koska investointitarve on niin suuri. Tästä vielä puuttuvat mahdollisen raitiotien ja länsiradan rahoitukset. Mikäli joistain investoinneista ei luovuta tai ainakin siirretä eteenpäin, nousevat lainanhoitokulut kohtuuttoman suuriksi. Tällaista painolastia ei pitäisi tuleville päättäjille jättää.
Petteri Orpon hallitus kärvistelee liian suureksi kasvaneen valtion velan kanssa. Pitkään jatkuneet nollakorot ja ajatus siitä, ettei lainoja tarvitse maksaa takaisin, houkuttelivat ylläpitämään hyvinvointivaltiota velkarahalla. Tätä ajattelua kuvaa hyvin pääministeri Rinteen hallituksen aloittaessa taululle kirjoitettu viesti 'rahaa kyllä on'. Nyt on totuus valjennut ja hallitus joutuu painamaan jarrua, joka merkitsee myös ikäviä päätöksiä kansalaisten kannalta. Vaikka korot ovatkin laskeneet, niin paluuta korottomaan aikaan on turha haikailla, eikä se ole edes toivottavaa, sillä ilmainen raha on sairaan yhteiskunnan merkki.
Kunnissa velkaantumiseen pitää suhtauta vähintään yhtä varovaisesti kuin valtion tasolla. Olen ollut yli 40 vuotta Turun luottamustehtävissä ja aina suhtautunut kielteisesti veron korotuksiin ja harkitsemattomaan lainan ottoon. Nyt Turun pitkäaikainen velka on n. 800 M€. Kaupungilla on kuitenkin valtavat investointitarpeet, joista osa on välttämättömiä. Kassassa ei kuitenkaan ole rahaa ja käyttötaloudesta ei ole odotettavissa tuottoja, hyvä jos vältetään tappio. Näin ollen investoinnit on rahoitettava lainarahalla. Jos kaikki nyt kuntasuunnitelmassa olevat investoinnit laitetaan liikkeelle, niin velkaa pitää ottaa 1400 M€ lisää kolmessa vuodessa. Tähän ei ole edes laskettu mukaan mahdollisen raitiotien eikä länsiradan kustannuksia.
Päättäjien on vaikea hahmottaa, mitä velkainvestoinnit aiheuttavat. Tilinpäätöksessä vaikutusta ei suoraan näy, koska taseessa investointi kasvattaa kaupungin omaisuuttaa maksettua hintaa vastaavalla summalla. Totuus paljastuu vasta myöhemmin, kun poistot ja korot rasittavat käyttötaloutta. Jos kaupungilla on velkaa 2200 M€, vuosittaiset korkomenot ovat maltillisella 2.5%:lla laskettuna 55 M€ ja poistot eli omaisuuden arvon lasku samaa luokkaa. Nämä kustannukset on katettava säästöillä tai lisätuloilla. Veronkorotuksille tulee valtava paine. Valtion osuudet eivät varmasti tule kasvamaan vaan todennäköisesti laskevat.
On välttämätöntä, että kaikki investoinnit arvioidaan uudelleen. Koulut, päiväkodit sekä liikuntapaikat pitää laittaa kuntoon ja infrasta on pakko pitää huolta. Mihinkään ylimääräiseen ei nyt ole mahdollisuutta. Tähän kokonaisuuteen ei millään mahdu raitiotietä, joka on kallis eikä edes tarpeellinen.
Päättäjien velvollisuus on valvoa, että veronmaksajien rahoja käytetään huolellisesti. Vieläkin tärkeänpää on, ettemme jätä kohtuutonta rasitetta tuleville polville.
Olli A. Manni
Kaupunkineuvos
Viiden vuoden päästä Turku täyttää 800 vuotta. Erään eurooppalaisen määritelmän mukaan oikeassa kaupungissa on joki, linna, katedraali ja selkeä ydinkeskus. Tämän perusteella Turku lienee ainoa kaupunki Suomessa. Turun historiasta on kirjoitettu tuhansia sivuja. Oheisena hieman menneestä ja toivo siitä, että kaupunki saa arvoisensa juhlavuoden, jossa asukkaat ovat aktiivisesti mukana.
Jäkärlässä tehdyt kaivaukset todistavat, että Turun alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Vuosisatojen kuluessa asutuksesta tuli pysyvämpää ja merenpinnan laskiessa asutus siirtyi jokivarteen lähemmäs nykyistä Turkua. Turku oli 1000-luvun alussa tärkeä kauppapaikka, mutta ruotsalainen hallinto piispanistuimen kautta sijoittui Nousiaisiin 1100-luvun puolivälissä. Piispa Henrik murhattiin vuonna 1156 ja tiedot sen jälkeisestä Suomen kirkon toiminnasta ovat hajanaisia, kunnes piispaksi nimitettiin Ruotsin arkkipiispan alipiispa Tuomas. Hänellä oli merkittävä rooli Turun kaupungin synnyssä.
Tuomas viestitti arkkipiispalle ja sitä kautta Roomaan, että piispanistuimen sijainti oli hänen mielestään sopimaton. Tämän tiedon pohjalta Paavi Gregorius IX toimesta lähetettiin virallinen asiakirja, bulla, jossa siirto suotuisampaan paikkaa hyväksyttiin vuonna 1229. Tältä pohjalta Tuomas siirsi piispanistuimen Koroisiin Aboaan eli Turkuun. Tämä katsottiin myöhemmin Turun varsinaiseksi syntymävuodeksi.
Nykyajan mittapuun mukaan kaupunki ei ollut kovin hääppöinen. Alle tuhat asukasta, jotka asuivat pääosin savupirteissä. Mielenkiintoista on se, että tämä yhteisö oli jo silloin kansainvälinen. Saksalaisilla oli vahva ote kaupasta ja ruotsalaisilla kirkosta ja hallinnosta. Itäisiä vaikutuksia Novgorodista oli kaupan mutta valitettavasti ajoittain myös ryöstöretkien muodossa.
Turku oli siis asuinpaikka joen varressa mutta siltä puuttuivat varsinaisen kaupungin tunnusmerkit. On todella kunnioitettavaa, että vähäinen väestö halusi ja pystyi aloittamaan kaksi suurta rakennushanketta. Linnaleirin paikalle Aurajoen suuhun alettiin 1200-luvun lopulla rakentaa varsinaista linnaa ja samoihin aikoihin tuomiokirkkoa Unikankareelle. Mahtava kirkkorakennus vihittiin käyttöön vuonna 1300, suljettu linna otettiin käyttöön vähän myöhemmin. Vähäisestä väestöstään huolimatta Turku oli nyt kaupunki.
Ruotsin vallan aikana tapahtui paljon ja kaupunki kasvoi yhdeksi pohjolan suurim-mista. Ruotsilla ja Venäjällä oli jatkuvasti rajakiistoja ja sotia. Suuren hävityn sodan jälkeen vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän suurruhtinaskunta. Muutos ei ollut kovin dramaattinen, sillä tsaari antoi elämän jatkua lähes ennallaan ja tuli rauha. Turun kannalta oli kuitenkin surullista, että tsaari piti kaupunkia liian ruotsalaismielisenä ja päätti siirtää pääkaupungin Helsinkiin vuonna 1812. Siirtyminen tapahtui hitaasti, mutta Turun palo vuonna 1827 tuhosi kaupungin käytännössä kokonaan ja kaikki muu hallinto kirkon johtoa lukuun ottamatta lähti Helsinkiin.
Palo oli tietysti hirveä katastrofi asukkaille, mutta sen seurauksena oli mahdollista suunnitella asemakaava puhtaalta pöydältä ja mahdollistaa kaupungin kehitys modernilla tavalla. Tehtävään kutsuttiin saksalaissyntyinen arkkitehti Johan Carl Ludvig Engel, joka parhaillaan viimeisteli Helsingin kaupunkisuunnitelmaa. Engelin Turussa oli avarat korttelit ja leveät kadut. Kaava-alueella kiellettiin yksikerroksiset talot. Tämä mahdollisti keskustan asukasmäärän kasvun, mutta myös puiden istuttamisen ja puistoalueet.
Kaupungin alastomat kukkulat koettiin ongelmaksi ja kaupungin toimesta aloitettiin Vartiovuoren puiston rakentaminen vuonna 1840. Työ ei oikein edennyt ennen kuin yksityiset rahoittajat astuivat kuvaan. Vartiovuori saatiin kaupunkilaisten käyttöön vihdoin vuosisadan lopussa. Samppalinnan mäen muutos alkoi 1860-luvulla, jolloin Kunnallisneuvos P.C. Rettig rakennutti rinteeseen paviljongin, joka on hyvin säilynyt tähän päivään saakka. Sen jälkeen hän aloitti kukkulan vihertämisen ja puuston istuttamisen. Tarina kertoo, että kaupunkilaiset osallistuvat hankkeeseen kuljettamalla pieniä multamääriä mukanaan sunnuntaikävelyllä.
Heti itsenäistymisen jälkeen Turkuun perustettiin ensin Åbo Akademi vuonna 1918 ja sitten Turun Yliopisto 1920. Molemmat yliopistot ovat aina toimineet onneksi lähellä ydinkeskustaa, vaikka Turun Yliopisto siirtyikin torin varrelta nykyiselle paikalleen Vesilinnanmäelle 1950-luvulla.
Teollistuminen muutti erityisesti Aurajoen ilmettä. Telakka ja monenlainen teollisuus valtasi jokisuun rantoja ja huononsi veden laatua. Lisäksi kasvava kaupunki tuotti lisääntyvässä määrin jätevettä, joka paljolti valui jokeen. Kalat kuolivat ja joki haisi kesäisin epämiellyttävästi. Vasta jäteveden puhdistamon rakentaminen 1960-luvulla ja maatalouden valumien rajoittaminen paransi tilannetta. Kuitenkin vielä 80-luvun lopulla kaupunkilaiset viettivät mieluummin kesäpäiviä Naantalissa kuin Turun keskustassa.
Jokivarren ilme muuttui lopulta 1990-luvulla. Länsirannalle rakennettiin kerrostaloja ja teollisuusrakennuksia otettiin uusiokäyttöön. Ravintolalaivojen tulo Auransillalle asti sallittiin vihdoin ja Turun keskustasta alkoi tulla elävä vapaa-ajan viettopaikka. Lopulta myös itäranta alkoi saada uutta ilmettä ja asuinrakennukset valtasivat jokisuun. Jokirannasta tuli asukkaiden olohuone. Lisäksi rohkeiden toimijoiden ansiosta Kupittaalle on noussut upea tiedekeskus ja eritysmaininta pitää antaa Kakolan vankila-alueen uskomattomalle muutostyölle.
1900-luvulla kaupungin ydinkeskustaa kehitettiin vahvasti. Tapahtui myös ylilyöntejä kuten muuallakin, mutta mitään Turun tautia ei todellakaan ole. Todellisuudessa Turussa on suojeltu rakennuksia ja alueita enemmän kuin missään muualla Suomessa. Turku on myös hyvin vihreä kaupunki. Puita on istutettu ja istutetaan enemmän kuin niitä poistuu.
Kaupunki tulee varmasti panostamaan juhlavuoden tapahtumiin. Toivottavasti suunnitellaan katu- sekä muut infratyöt siten, että kaupunki ei silloin näytä sekaiselta työmaalta. Tärkeintä on kuitenkin se, että me kaikki olemme mukana valmisteluissa. Meillä on viisi vuotta aikaa laittaa kaikki pihat, puutarhat ja puistot juhlakuntoon. Vetoan siihen, että kaupungin lisäksi kaikki kiinteistöt, kaupunginosaseurat ja omakotiasukkaat kattojärjestöjensä johdolla ryhtyvät ajoissa toimeen kaupungin ilmeen parantamiseksi. Ollaan ylpeitä kotikaupungistamme ja näytetään kaikille, kuinka hieno kaupunki meillä on.
Olli A. Manni
Kaupunkineuvos
Parikymmentä vuotta sitten käytiin laajaa poliittista keskustelua joukkoliikenteen kehittämisestä. Kustannukset olivat jatkuvasti kasvaneet ja kaluston kunto ja palvelutaso huolettivat. Pitkän väännön jälkeen Kokoomus ja SDP löysivät kompromissin, jonka pohjalta joukkoliikenne avattiin kilpailulle ja 15 % jätettiin kaupungin omistaman yhtiön hoidettavaksi. Kauaskantoisen päätöksen seurauksena kustannukset laskivat, bussien taso parani ja liikenteen päästötkin saatiin kuriin. Muutaman vuoden kuluttua solmittiin liikennesopimus Turun ja naapurikuntien välillä ja syntyi Föli, joka on saanut paljon kiitosta palvelutasosta ja uuden teknologian käyttöön ottamisesta.
Viimeisen vuosikymmen aikana Turun väkiluku on kasvanut lähes prosentin vuosivauhtia. Tämä merkitsee vahvaa tarvetta asunto- ja palvelurakentamiselle ja vaatii työtä liikenteen sujuvuuden ylläpitämiseksi. Lisäksi Turku on sitoutunut tavoittelemaan hiilineutraaliutta tiukalla aikataululla, joka pitää muistaa päätöksiä tehtäessä. Sähköbussien hankinta oli tärkeä avaus ja niiden osuus tulee jatkuvasti kasvamaan.
Joukkoliikenteen ja kevyen liikkumisen käyttäjämäärien lisääminen on kaupungin strateginen tavoite. Sitä varten parannetaan pyöräilyn ja kävelyn edellytyksiä kymmenillä miljoonilla euroilla. Kaupunki on myös tehnyt periaatepäätöksen uusista bussien runkolinjoista, mutta aikataulua on jouduttu hankalista olosuhteista johtuen siirtämään. Pitää kuitenkin muistaa, että liikkumistapojen muutosten pitää perustua ihmisten vapaaehtoisuuteen. Henkilöauton käytölle on siihen useimmilla perustellut syyt, eikä heidän liikkumisensa hankaloittaminen ole mitenkään järkevää. Jos rajoitukset aiheuttavat ruuhkia tai saavat ihmiset ajamaan pitkiä kiertoreittejä, niin ympäristöongelmat vain kasvavat. Panostus vähäpäästöisiin tai päästöttömiin ajoneuvoihin on sen sijaan hyvää politiikkaa.
Tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa on liikenteellä tärkeä osuus. Isot joukkoliikenne-panostukset ja kävelypainotteisen keskustan kehittäminen mietityttävät päättäjiä ja äänestäjiä. Merkittäväksi vaihtoehdoksi on nostettu pikaraitiotie, jolla on kiistattomia hyviä puolia, mutta esimerkiksi pysäkkien etäisyyksien osalta myös heikennyksiä asiakkaille. Valtuuston enemmistö hyväksyi raitiotien ensimmäisen vaiheen jatkosuunnittelun ja edellytti, että väylää voidaan tarvittaessa hoitaa myös busseilla. Kokoomuksen valtuustoryhmä hyväksyi suunnittelun määrärahat, mutta asetti lopulliselle investointipäätökselle tiukat reunaehdot. Mielestäni olosuhteet ovat muuttuneet siihen suuntaan, ettei edellytyksiä ainakaan ensi valtuustokaudella raitiotieinvestoinnille ole, vaikka raitsikasta kuinka pitäisi.
Turulla on valtavat investointitarpeet. Tarvitaan uutta infrastruktuuria ja vanhan korjausta. Koulu- sekä päiväkotitilanne on haastava ja monet liikuntatilat ovat käyttöikänsä päässä. Lisäksi olemme rakentamassa konserttitaloa ja kaupunginhallinnolle uusia tiloja. Raitiotien ensimmäiseen vaiheeseen tarvittaneen kaupungin rahaa n. 250 M€ ja sekin edellyttää 30% valtion osuutta ja jos reitistöä jatkettaisiin, niin summa olisi ainakin kolminkertainen. Tilannetta ei muuta se, että hanke toteutettaisiin erillisen yhtiön kautta, ellei siihen saataisi myös ulkopuolista rahaa, enkä siihen usko. On esitetty, että kaupunki saisi huomattavasti arvonousua radan lähellä olevista tonteista. Hieman epäilen tätä, mutta se olisi helppo selvittää pyytämällä tarjousta parista Itäharjun tontista siten, että tarjous sisältäisi hinnan raitotien kanssa tai ilman. Jos kaikki suunnitellut investoinnit toteutetaan mukaan luettuna raitiotien ensimmäinen vaihe, niin kaupungin velka saattaisi kasvaa miljardilla eurolla ja se on liikaa. Lisähaasteen velkaantumiselle tuo vielä mahdollinen sote-uudistus.
Toinen ongelma on koronaviruksen aiheuttama tilanne. Joukkoliikenteellä oli vaikeaa jo ennen virusta, kun torin ympäristön rakentaminen vaikeutti liikkumista ja vähensi bussien käyttäjiä. Virus pudotti matkustajamääriä sitten aivan dramaattisesti. Toivottavasti rokotteen kautta vähitellen päästään normaalielämään, mutta ihmisten käyttäytymiseen saattaa tulla pysyviä muutoksia kuten etätyön lisääntyminen ja sairastumisen yleinen pelko. Emme vähään aikaan voi tietää minkälaisia pitempiaikaisia vaikutuksia joukkoliikenteen käyttöön syntyy. Tällä hetkellä kaupunki käyttää n. 20M € verovaroja joukkoliikenteen tukemiseen ja suunnittelukaudella on varauduttu 10% kasvuun. Vero-osuutta ei voida olennaisesti kasvattaa. Onneksi valtio tuli viime vuonna hätiin ja korvasi pääosin koron aiheuttamat menetykset, mutta piikki tuskin on pitkään auki.
Viimeisenä mutta ei vähäisempänä on huoli keskikaupungin yritysten tilanne. Toriparkin ja torin ympäristön rakentaminen on aiheuttanut melkoista haittaa liiketoiminnalle. Kestää vielä ensi vuoden kevääseen ennen kuin kaiken pitäisi olla kunnossa. On kohtuutonta, jos jo parin vuoden päästä alettaisiin sulkemaan ja repimään katuja auki raitiotien takia.
Olli A. Manni,
Kokoomuksen Turun valtuustoryhmän puheenjohtaja
Suomalainen jätehuolto on kahdessakymmenessä vuodessa muuttunut kaatopaikkojen ylläpitämisestä aidoksi kiertotaloudeksi. Siihen on tarvittu uutta lainsäädäntöä, mutta ennen muuta ihmisten asennemuutosta. Ikävä kyllä vieläkin on yksittäisiä yrityksiä, jotka pilaavat luontoa jätteillään ja osa kansalaisista ei välitä ympäristön roskaantumisesta.
Euroopan Unioni on asettanut tiukat raamit estämään ympäristön saastumista ja ilmaston lämpenemistä. Kierrätysvaatimukset ovat todella kovat ja asettavat meille suuren haasteen. Unionilla on kyllä useita sellaisia jäseniä, joille tavoitteet ovat lähes mahdottomia.
Jotta toimintaperiaatteet olisivat linjakkaita, pitää Suomenkin lainsäädännön olla ajan tasalla. Valitettavasti jätteisiin liittyy yllättävän paljon tunnetta ja poliittisia intohimoja. Siksi voimassa olevaan jätelakiin on jäänyt valuvikoja, joiden takia esimerkiksi jätteenkuljetuksista käydään jatkuvasti oikeutta. Valmistelussa olevassa jätelain uudistuksessa on paljon hyvää kiertotalouden kannalta. Näytti siltä, että kuljetuksiin liittyvät epäkohdat tulisivat korjatuksi, mutta poliittisessa prosessissa jäi edelleen määrittelyjä, jotka todennäköisesti johtavat riitaisiin päätöksiin. Harmillista on myös se, että jätelajien keräysvaatimuksiin on jätetty eri pituisia siirtymäaikoja. Tämä aiheuttaa vaikeuksia kiinteistönomistajille ja paljon työtä jäteyhtiöille. Katsotaan mitä Eduskunta aikanaan asiasta päättää.
Lounais-Suomen Jätehuolto Oy on joka tapauksessa valmis huolehtimaan kuntalaisten jätteistä ja kehittää ympäristöystävällistä kiertotaloutta yhteistyössä yksityisten yritysten kanssa. Topinojan kiertotalouspuistonkehittäminen etenee vauhdilla. Yhteistyöyritys Paimiossa valmistautuu aloittamaan tekstiilijätteen jalostamista. Salossa valmistuneen ekovoimalaitoksen yhteyteen on syntymässä merkittäviä uusia innovaatioita.
Yhtiön hallitus on ollut hyvin tyytyväinen siihen, miten toimintaa on voitu jatkaa koronapandemiasta huolimatta. Talouskin on hallinnassa, vaikka parin kuukauden viive voimalaitostyömaalla lisääkin käsittelykustannuksia. Kiitoksia toimivalle johdolle ja henkilökunnalle hyvästä työstä.
Olli A. Manni,
Hallituksen puheenjohtaja
Koronaepidemia on osoittanut, kuinka nopeasti kaupungin toimintatapoihin saadaan muutoksia, jos on pakko. Tuskin kukaan olisi etukäteen uskonut, miten tehokkaasti siirryttiin etäopetukseen ja monet palvelut ja viestintä sekä kokoukset siirtyivät digiaikaan. Ilman suoranaista pakkoakin pitäisi uskaltaa tehdä uudistuksia myös rakennushankkeiden edistämiseksi. Aikaa kuluu usein aivan liian kauan kaavoitusanomuksesta rakentamiseen.
Kaavoitusta voidaan tehostaa käyttämällä enemmän ulkoisia konsulttipalveluita ka hyödyntämällä kumppanuuksia. Tähän on varaa, koska nykyään kaavoituksen kustannukset peritään asiakkaalta. Ensisijaisesti on panostettava hankkeisiin, jotka valmiit lähtemään heti liikkeelle. Kaavoituksen tulee keskittyä rakentamisen mahdollistamiseen eikä tietenkään pyrkiä tekemään rakennussuunnittelua, joka on hankkeen toteuttajan arkkitehtien työtä.
Rakennusvalvonnan tehtävänä on huolehtia siitä, että rakentaminen tapahtuu lain ja säädösten mukaisesti. Lupakäsittelyn ja neuvonnan lähtökohtana tulee olla hankkeiden edistäminen ja asiakkaan etu. Turhia lausuntoja ei pidä pyytää eikä ainakaan antaa niiden viivyttää käsittelyä. Tarvittaessa pitää hyväksyä pieniä poikkeuksia, jotka eivät olennaisesti riko kaavan periaatteita.
Turun rakennusvalvontaan on nyt saatu lisää ammattitaitoista väkeä ja uusi johtaja on aloittanut työnä. Tämän tulee näkyä tuloksissa. Erityisen tärkeää on sopia asiakkaan kanssa aikataulusta ja pitää siitä kiinni.
Rakentajan kannalta on tärkeätä, että kaupungin vastuulla oleva infrastruktuuri valmistuu riittävän ajoissa. Asiakas on käytännössä maksanut kulut etukäteen, joten työt eivät saa myöhästyä määrärahojen puutteen takia.
Rakentajat tarvitsevat työtä, ihmiset asuntoja ja yritykset toimitiloja. On pidettävä huolta siitä, etteivät rakennushankkeet viivästy turhan byrokratian takia. Meidän pitää pysyä pääkaupunkiseudun ja Tampereen vauhdissa.
Olli A. Manni,
Kaupunkiympäristölautakunnan vpj
Niko Aaltonen,
kaupunkisuunnittelujaoston vpj
Muutamia vuosia sitten Suomessa arvosteltiin kovin sanoin Kreikkaa vastuuttomasta velkaantumisesta. Nyt on jotenkin toinen ääni kellossa. Halpaa rahaa on saatavissa ja sitä myös Suomen valtio ja kunnat ottavat. Jotenkin tuntuu unohtuneen, että korot saattavat nousta eikä ole puhettakaan siitä, että velkojen määrää vähennettäisiin edes tulevaisuudessa.
Turun kaupunginhallitus päätti vastikään, että tänä vuonna velkaa voidaan kasvattaa 106 M€, jolloin kokonaisvelka on 857 M€. Onneksi viime vuonna onnistuttiin myymään sotekiinteistöjä 128M€ arvoisesti, muuten lainamäärä olisi ensi vuonna rikkomassa miljardin euron haamurajan. Toki on muistettava, että myynti lisäsi kaupungin ulkoisia vuokramenoja melkoisesti.
Minua huolestuttaa kovasti se, että meillä on lähivuosille lähes miljardin euron investointiesityksiä. Osa on välttämättömiä tila- ja infrastruktuuri-investointeja, mutta paljon on myös sellaisia hankkeita, joiden tarpeellisuudesta voidaan olla eri mieltä. Jos kuitenkin päätetään tehdä mukavia
investointeja velkarahalla ilman, että lainojen takaisinmaksusta on oikeasti sovittu, niin sääliksi käy tulevia päättäjiä. Minimivaatimuksena pitäisi olla sitova lainakatto, muuten tulevaisuudessa on tehtävänä vain tuskallisia leikkauspäätöksiä.
Jos kaupungin talous olisi siinä kunnossa, että käyttötalous kattaisi edes poistot eli omaisuuden arvon laskun, tai jopa tuottaisi aitoa ylijäämää, niin mahdollisuudet investointeihin olisivat paremmat. Viime vuonna tilinpäätös oli kuitenkin 36M€ miinuksella. Talousarvion hyväksymisen yhteydessä toki päätettiin, että tänä vuonna tehdään uudistuksia, joilla taloutta tasapainotetaan, mutta niistä päättäminen ei tule olemaan helppoa. Vaalit lähenevät, eikä kukaan haluaisi tehdä epäsuosittuja toimenpiteitä.
Lisää päänsärkyä on tulossa palkkaneuvottelujen myötä. Yleinen palkankorotustaso on 3.3%. Tuskin kuntasektorilla päästään ainakaan sen alle, eikä valtio ainakaan toistaiseksi ole ollut halukas maksumieheksi. Turun osalta 3.3% korotus merkitsee n. 20M€ vuotuista lisäkulua. Paine kunnallisveron korotuksen on suuri, mutta historia kertoo, että korotus lämmittää vain hetken ja taas kassan pohja ammottaa tyhjyyttään. Jos korot nousevat pari prosenttia, eli normaalille tasolle, 1% veronkorotus ei riitä alkuunkaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että Turussa elinkeinoelämällä menee hyvin. Samalla kaupunki kasvaa ja työttömyys vähenee. Turku on hieno kulttuurikaupunki, jonka kruunaa Aurajoki siltoineen. Vielä, kun saamme torin ja ydinkeskustan kuntoon, voimme olla todella ylpeitä kaupungistamme. Siitä on kuitenkin pidettävä huolta, myös taloudellisesti, jotta voimme ylläpitää nykyistä palvelutasoa tai edes lähellä sitä.
Olli A. Manni
Kaupunginvaltuutettu
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja
Arvoisa juhlaväki
Hyvät kuulijat
Suomi täyttää tänään 98 vuotta. Sodat ja terrorismi täyttävät uutiset, mutta me olemme saaneet elää rauhassa jo yli 70 vuotta. Sitä ennen maamme kesti kaksi sotaa, jolloin nuoret suomalaiset miehet ja omalta osaltaan myös naiset turvasivat urheudellaan mahdollisuuden jatkaa vapaana kansakuntana. Sodissa osoitimme olevamme yhtenäinen kansa ja nuoret sotilaat pitivät kunnia asiana sitä, että veljeä ei jätetä. Minunkin olemassaoloni on mahdollista vain siksi, että isäni haavoituttua Karjalan kannaksella sotilastoverit kantoivat tajuttoman joukkueenjohtajansa oman henkensä uhalla pois vihollisen hyökkäyksen alta.
Tämän yhteishengen avulla Suomi on voinut kehittyä yhdeksi maailman parhaista maista elää. Hyvään kehityksen on tarvittu paljon työtä ja uhrauksia ja ehkä hivenen onneakin. Muuttuminen maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi ja myöhemmin moderniksi tietoyhteiskunnaksi ei tietenkään ole aina ollut helppoa. Ihmiset ovat joutuneet jättämään tutun ympäristönsä ja siirtymään työn perässä sekä Suomen sisällä että välillä runsain mitoin myös pois kotimaasta. Eteenpäin on kuitenkin aina menty ja nykyinenkin taantuma tullaan vielä voittamaan.
Välillä valitettavasti tuntuu, että olemme unohtaneet kaiken sen hyvän mitä olemme saaneet aikaan. Kaiken hyvän pitäisi tulla automaattisesti yhteiskunnan toimesta, oma vastuu on jäänyt taka-alalle. Olisi hyvä, jos edelleen pitäisimme ohjenuorana sitä, että veljeä ei jätetä. Meillä jokaisella on vastuu lähimmäisistämme.
Hyvät kuulijat
Olemme ylpeitä suomalaisuudestamme ja isänmaallisuus on syvällä sisällämme. Me kunnioitamme omaa siniristilippuamme ja lippulaulu on monille rakas. V A Koskenniemi kuvaa lippuamme seuraavasti “kuin hanki ja taivas Suomen on värisi puhtahat sinä hulmullas mielemme nostat ja kotimme korotat”. Lippu salossa kruunaa juhlapäivät ja pienoisliput nostavat tunnelmaa urheilutapahtumissa. Myös Suomen vaakunaleijona on meille arvokas tunnus. Hjalmar Nortamon kirjoittaman juhlien päätöslaulun toinen säkeistö on mieltä sykähdyttävä. “Ma laulan Suomelle isänmaalle sen iskuvalmiille leijonalle sä kasva vahvaksi synnyinmaamme ma sulle laulan ja maljas juon”
Nämä tunnukset ovat meille tärkeitä positiivisia arvoja. Niiden tehtävänä on kohottaa mieliämme ja antaa arvoa vapaalle yhteiskunnalle. Olen kovasti pahoittanut mieleni siitä, että jotkut koettavat käyttää näitä tunnuksia sellaisiin tarkoituksiin, jotka eivät vastaa käsitystäni oikeasta suomalaisuudesta.
Me siis olemme saaneet pitkään elää rauhassa, mutta sotia on maailmassa koko ajan. Tieto kaikesta pahasta lisää tuskaa mutta myös turruttaa. Jossain kaukana taistellaan ja siviilit kärsivät. Meitä se ei ole kovin paljon koskettanut. Yhtäkkiä ongelma onkin meidän sylissämme. Tähän asti olemme keskustelleet muutamasta sadasta pakolaisesta ja nyt meille on tullutkin 30 000 ihmistä eri kriisialueilta. Tilanne on hankala eikä kunnolla hallinnassa, mutta yksittäisiin hätää kärsiviin kohdistuva viha on aina väärin. Maahanmuuttoon liittyvä rikollinen toiminta on saatava kuriin ja EU:n ja suurvaltojen on päästävä yhteisymmärrykseen tulevista toimenpiteistä.
Kriisimaiden ongelmiin liittyvä terrorismi on kauhistuttavaa ja siihen pystyttävä vastaamaan. Kotiinsa menettäneet perheet ja pienet lapset eivät kuitenkaan ole syyllisiä ja heitä on autettava tai muuten on vaarana, että toivottomuudesta kasvaa vain lisää kauheuksia.
Toivokaamme, että demokraattisesti valitut johtajamme tekevät oikeita päätöksiä tämän päivän hankalassa tilanteessa. He varmasti yrittävät parhaansa ja tarvitsevat meidän tukeamme. Jos joudumme hiukan tinkimään omasta hyvinvoinnistamme, niin muistakaamme, että edelleen on lottovoitto syntyä Suomeen.
Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille
Olli A. Manni
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Meillä suomalaisilla on perinteinen taipumus pessimismiin. Turkulaisten puhetavassa negaatio on sääntö eikä poikkeus. Aina on jokin asia huonosti, vaikka kaikilla mittareilla Suomi on pitkästä taantumasta huolimatta maailman parhaita paikkoja elää. Monen mielestä Turku on ainakin parhaasta päästä maan sisällä.
Tietenkin aina pitää pyrkiä parempaan ja haasteita todella riittää niin meillä kuin muuallakin maassamme. Onneksi meillä Turussa on myös paljon ilon aiheita. Kansainvälinen kaupunkimme on saanut ilmeestään paljon kiitosta. Aurajoki siltoineen ja valoineen ilahduttaa vieraita ja omaa väkeä. Ravintolatasomme on Suomen ykkönen ja kulttuuritarjontaa riittää. Matkailu lisääntyy ja kongressien ja kokousten määrä jatkaa kasvuaan. Kunhan vielä saamme torin ympäristöineen viihtyisäksi, niin voimme olla tyytyväisiä.
Olen erityisen iloinen siitä, että Turun Kauppakamari myönsi kaupungille arvostetun tunnustuksen yritysmyönteisyydestä. Myös yrittäjille tehty kysely kertoo, että yritysilmapiiri on alueella maan parhaalla tasolla. Siitä iso kiitos yrittäjäjärjestöille, jotka ovat tehneet aktiivista yhteistyötä kaupungin kanssa. Lisäksi ennakkotietojen mukaan Turun kaupunki selviytyi taloudellisesti ennakoitua paremmin viime vuonna.
Turun tilanne on siis vähintään kohtuullinen. Tulevaisuus on kuitenkin harvinaisen hämärä. Turvapaikanhakijat ovat tuoneet ison haasteen ja myös mahdollisuuden. Toivottavasti yhteiskuntamme osaa tehdä oikeita ratkaisuja uudessa tilanteessa. Sosiaali- ja terveysuudistus on kustannusten kurissa pitämiseksi välttämätön, mutta siihen liitetty itsehallintoalueuudistus lisää järjestelyn vaikeusastetta. Vaarana on se, että Turun kaltaisten keskuskaupunkien edellytykset toimia alueen ja maan vetureina heikkenevät ja silloin loppuvat varat palveluiden maksamiseen. Verotusta ei voi enää kiristää, on oikeasti pystyttävä tuottamaan enemmän nykyisillä resursseilla.
Turussa käydään jälleen keskustelua tehokkaammasta hallinnosta. Osa päättäjistä uskoo pormestariin, joka käyttäisi ylintä poliittista- ja toimeenpanovaltaa. Mahdetaanko seuraavaksi ruveta pohtimaan maaherrojenkin valintaa aluehallintojen johtoon. Toivottavasti tämän tyyppiset asiat eivät jätä alleen tärkeintä, hyvää palvelua kansalaisille.
Olli A. Manni
Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja
RUK:n kurssi 147 alkoi syksyllä 41 vuotta sitten. Sodasta oli kulunut kolme vuosikymmentä. Meille se oli historiaa ja olimme saaneet varttua koko ajan paremmaksi tulevassa yhteiskunnassa. Hyvinvointi syntyi sodan läpikäyneen sukupolven uhrauksilla ja kovalla työllä. Suomi on saanut elää rauhassa myös seuraavat vuosikymmenet ja sen myötä maastamme on tullut yksi maailman parhaista maista elää.
Rauhantilan varmistamisen yksi tukipilareista on uskottava maanpuolustus. Suomalainen asevelvollisuus ja suuri koulutettu reservi ovat meidän voimavaramme. Meillä on vain rajalliset edellytykset kalustohankintoihin ja muihin vakinaisen armeijan menoihin, joten puolustuskykymme on paljolti meistä tavallisista ihmisistä kiinni.
Kaikessa toiminnassa tarvitaan johtajuutta. Teidät on valittu koulutettavaksi sotilaallisiin johtotehtäviin. Tätä koulutusta kannattaa arvostaa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että aika täällä Haminassa oli elämäni parhaimpia aikoja. Olin hyvässä fyysisessä kunnossa, koulutus oli mielekästä ja jäsenyys oppilaskunnan hallituksessa kruunasi jakson. Minulle on tästä johtajakoulutuksesta ollut hyötyä niin työelämässä kuin monissa luottamustehtävissä. Monista kurssitovereista tuli myös elinikäisiä ystäviä.
Meillä on siis rauha, mutta valitettavasti uutiset kertovat koko ajan sodista ja terrorismista muualla maailmassa. Tähän asti nämä asiat ovat tuntuneet kaukaisilta, mutta viimeistään pakolaisvirta tänne pohjoiseen on herättänyt meidät. Meidän rauhanturvaajamme ovat aina olleet hyvässä maineessa. Paikalliset asukkaat luottavat suomalaisiin. Meidän on myös osoitettava, että olemme luottamuksen arvoisia täällä kotona ja valmiita huolehtimaan hätää kärsivistä omalta osaltamme.
Oikea isänmaallisuus on sitä, että arvostamme maatamme ja kulttuuriamme, mutta annamme arvon muillekin. Kannamme myös vastuuta lähimmäisistämme.
Haluan tervehtiä teitä upseerioppilaat juhlien päätöslaulun säkeistön sanoin Hjalmar Nortamoa siteeraten “Ma laulan Suomelle Isänmaalle, sen iskuvalmiille leijonalle, sä kasva vahvaksi synnyinmaamme, ma sulle laulan ja maljas juon”
Olli A. Manni
Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Keropää kurssin 147 pääsihteeri
reservin kapteeni