Liityin Kokoomuksen jäseneksi yli 50 vuotta sitten. Silloin Eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö ja stalinistit nostivat päätään yhteiskunnassa. Sitä ennen en ollut poliittisesti aktiivinen, vaan urheilu ja iloinen opiskelijaelämä olivat päällimmäisenä. Ilmapiiri yliopistolla oli kuitenkin sellainen, että kantaa oli otettava. Minulle vasemmiston totalitäärinen ajattelu oli vierasta ja päädyin Juffen ringin, Juha Vikatmaan tukijoukkojen, kautta Kokoomuksen Akateemisiin kansallisiin nuoriin. Yksilön kunnioittaminen ja oikeus kriittiseen ajatteluun olivat porvarinuorten arvoja ja Juha Vikatmaa edusti aivan uudenlaista ajattelutapaa Kokoomuksessa.
Halusimme tehdä Kokoomuksesta modernin keskusta-oikeistolaisen puolueen, vaikka tämä termi olikin silloin aika vieras. Tarjosimme vahvan ideologisen vastapainon stalinistien marxilaisen vallankumouksellisuuden vastapainoksi ja menestyimme. 70-luvun alussa saimme parhaimmillaan puolet edustajiston paikoista Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan vaaleissa. Kokoomuksella oli silloin vaalipiiristä vain kaksi kansanedustajaa ja sitä pidettiin riittävänä. Nuoren polven aktiivisuutta ei oikein pidetty hyvänä, vaan pelättiin peruskannattajien reaktiota. Todellisuudessa nuorten aktiivisuus ja Vikatmaan suosio johtivat siihen, että kymmenessä vuodessa Kokoomuksella oli viisi edusjaa vaalipiiristä.
Minulle kokoomuslaisuus on erilaisten mielipiteiden ja kriittisyyden arvostamista. Valitettavasti näin ei aina käytännössä ole. Kaikki eivät pidä siitä, että esitetään kiusallisia kysymyksiä tai yritetään välttää äänestyksiä ja henkilövaaleja, vaikka ne ovat demokratian suola. Olen kouluttanut vuosien ajan uusia aktiiveja ja kehottanut heitä haastamaan vanhempia päätöksentekijöitä, jotta perusteet ratkaisulle tulisivat kaikille selväksi. Asioista saa olla eri mieltä ja hyvä väittely on nautinto politiikassa.
Kokoomus on ollut vuosikymmenet johtava puolue Turussa. Paljon hyvää on saatu aikaan, mutta valtuustoryhmä keskustelee liian vähän. Osittain syy on kokoomuslaisessa hienotunteisuudessa. Pelätään porukassa sanomasta mitään sellaista, josta joku voisi pahoittaa mielensä. Ryhmänjohtajana kiitän niitä, jotka asiallisesti uskaltavat olla eri mieltä kanssani. Oleellista on, että asioista keskustellaan monipuolisesti. Äänestäjät eivät halua valita mitään kokoomusmassaa, vaan itsenäisiä ja osaavia ihmisiä, jotka osaavat sanoa myös ei.
Olen koko aikuisikäni tehnyt työtä kokoomuslaisten periaatteiden pohjalta. Yhteiskunta on vaurastunut ja heikoimmistakin on kyetty pitämään huolta. Minulle erityisen tärkeää on se, että ihmisellä on yhteiskunnassamme oikeus ilmaista mielipiteensä. Tämä ei tietenkään oikeuta loukkaaman toista ihmistä. Surullista on suvaitsemattomuuden lisääntyminen. Punavihreän kuplan sisältä halutaan määritellä, miten muitten tulee elää. Stalinisteista päästiin eroon ja kuvittelin, ettei samanlaista ilmiötä enää tulisi, mutta saatoin olla väärässä.