Tällä sivulla vanhoja kannanottoja ja lehtikirjoituksia sekä puheenvuoroja.

Takaisin ajankohtaisiin teksteihin

Ollin vaaliviesti
Matkalla sanottua
Emeritus kuntatyömarkkinajohtajan viesti
Kuntakone kuntoon
Keskikaupungin kehittämisen tuska
Osaako kunta omistaa
Topinojan kaatopaikan laajennusosan vihkiäispuhe
Ensin Ruisrock, sitten Turun satama?

Ollin vaaliviesti

Olen ollut mukana Turun kunnallispolitiikassa 70-luvulta lähtien. Välillä ovat puhaltaneet uudistusten miellyttävät tuulet, mutta liian usein jarrumiehet ovat saaneet kehityksen pysähtymään.

Olen päässyt tutustumaan päätöksentekoon myös apulaiskaupunginjohtajan roolissa ja ymmärrän valmistelijoiden tuskan, jos päätökset syntyvät hitaasti tai ovat epäjohdonmukaisia. Toisaalta sisältä näki myös koneiston kankeuden ja suuren muutosvastaisuuden.

Toivottavasti valtuustoon valitaan riittävästi yhteistyökykyisiä ja rohkeita valtuutettuja, jotka uskaltavat tehdä vaikeitakin päätöksiä puoluekannasta riippumatta. Pahinta on ikävien asioiden siirtäminen tulevaisuuteen. Joskus ne pitää kuitenkin hoitaa ja lopullisen pakon edessä päättäminen tekee varmasti tosi kipeää. Kaupungin taloutta ei voi jättää pysyvästi retuperälle.

Onneksi matkan varrella on saatu paljon hyvääkin aikaan. Turun ilme on aivan toisenlainen kuin vielä 90-luvun alussa. Jokiranta valaistuksineen on Suomen hienointa kulttuurimaisemaa ja koulutukseen sekä korkeaan teknologiaan liittyvät toiminnot ovat arvoisissaan tiloissa. Kaavoituskin on saatu kunnolla toimimaan. Nyt todella koetetaan huolehtia siitä, että vanhan ja arvokkaan sekä uuden ja tarpeellisen tasapaino säilyy.

Turku on niin hyvä kaupunki,
ettei kenelläkään ole oikeutta pilata sitä.

Olli A. Manni

Ylös

Matkalla sanottua

"Henkilöstöpolitiikan merkitys korostuu tulevalla vaalikaudella. Päättäjän pitäisi ehdottomasti ymmärtää tämä kokonaisuus."
Jouni Ekuri, emeritus työmarkkinajohtaja

"Pelisilmää tarvitaan politiikassa yhtä paljon kuin kiekkokaukalossa ja on hyvä, että joku ymmärtää myös teknisen sektorin asioita."
Kari Kauppila, rakennusmestari, jääkiekkovaikuttaja

"Päättäjällä pitäisi olla käytännön kokemusta seniorikansalaisten asioista."
Eidi Nieminen, Kansallisen Palvelutalon asukas

"Kaupungin terveys- ja sosiaalisektorin suuret muutokset vaativat vielä paljon työtä. Toiminnan kokonaisnäkemystä tarvitaan todella tässä murrosvaiheessa."
Pirjo-Riitta Liuksila, terveystieteen tohtori

"Yhteistyössä on saatu vauhtia kaupungin kaavoitustyöhön."
Jorma Hellstèn, lautakunnan puheenjohtaja (SDP)

"Tosi vaarallinen vastustaja korttipöydässä."
Mauri Sirkiä, bridgepartneri

"Joskus toivoisi, että mies uhraisi kotiasioille vähän enemmän kaikesta siitä energiasta, jonka hän käyttää kuntalaisten asioiden hoitamiseen."
Riitta Manni

"Olihan isällä aina kiire ja usein se oli myöhässä, mutta kyllä se kymmenen vuoden ajan ehti mun jääkiekkoharrastuksen hoitaa."
Jere Manni

Ylös

Emeritus kuntatyömarkkinajohtajan viesti

Kuntatyönantajat ovat kunnallisten palvelujen järjestämisessä lähivuosina poikkeuksellisten suurien haasteiden edessä. Väestön ikärakenne muuttuu, ikääntyminen Suomessa on Euroopan nopeinta. Pula varsinkin koulutetusta työvoimasta monilla aloilla niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla kiihtyy, kilpailu työvoimasta kasvaa. Varsinaisten palvelussuhteen ehtoja koskevien kysymysten ohella työilmapiiriin liittyvät asiat tulevat entistä tärkeämmiksi, epätyypillisten työsuhteiden määrä kasvaa vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Kun väestö ikääntyy, erilaisten hoito- ja hoivapalvelujen tarve luonnollisesti kasvaa. Kun suomalaisessa järjestelmässä kuntasektori pääasiassa lakisääteisesti vastaa sanottujen palvelujen järjestämisestä, on selvää, että koulutuksen painopisteet on määriteltävä niin, että kunnilla on mahdollisuus täyttää niille kuuluvat velvoitteet.

Haluan tässä yhteydessä erityisesti korostaa sitä, että lakisääteinen vastuu palvelujen järjestämisestä ei tarkoita, että kuntien pitäisi myös itse tuottaa palvelut. Yhteistoiminta yksityissektorin ja ns kolmannen sektorin kanssa sekä suora kilpailuttaminen monella toimialalla on sekä tarkoituksenmukaista että välttämätöntä lisääntyvässä määrässä. Toisaalta on hyvä muistaa, että kilpailuttaminen tai ostopalvelusopimukset eivät itsestään ratkaise kunnalliseen palvelutuotantoon liittyviä ongelmia. Veronmaksajan näkökulmasta kussakin tilanteessa paras ratkaisu on sellainen toiminnan järjestäminen, jossa kustannukset ja palvelujen hyvä laatutaso ovat oikeassa suhteessa. Edellä sanottu koskee yhtä hyvin sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuin koulutukseen, ympäristöasioihin ja tekniseen sektoriin liittyviä asioita.

Kuntien henkilöstön työvoimakustannukset muodostavat yli puolet kaikista kuntien menoista. Ei ole merkityksetöntä, minkälaisia kustannusvaikutuksia valtakunnalliset virka- ja työehtosopimukset paikallisesti aiheuttavat. Kun sopimusjärjestelmää on vuosien ajan johdonmukaisesti kehitetty paikallista päätöksentekoa tukevaan suuntaan, mm palkkaukseen liittyvissä asioissa, on erittäin suotavaa, että paikalliset päätöksentekijät olisivat perehtyneitä henkilöstöhallintoon ja kunnalliseen sopimusjärjestelmään yleisten kunnallistaloutta koskevien tosiasioiden ohella. Lopputulos on hyvä, kun taloudellisten realiteettien puitteissa kaupungin asukkaiden ja heitä palvelevan henkilöstön tyytyväisyys saavutetaan mahdollisimman hyvin.

Jouni Ekuri

Ylös

Kuntakone kuntoon

Olemme usein aiheellisesti tyytymättömiä yhteiskunnan toimintaan. Samalla kuitenkin useimmat myöntävät, että pohjoismainen demokratia on parhaiten toimiva järjestelmä. Kuitenkin kansalaiset ovat vieraantuneet järjestelmästä ja äänestysprosentti ylittää hädin tuskin 50% kunnallisvaaleissa. Ei uskota, että mikään muuttuu äänestämällä. Jotain pitäisi pystyä tekemään.

Kunnallishallinnossa on selkeä periaate. Vaaleilla valitut edustajat päättävät ja virkakunta valmistelee ja panee päätökset toimeen. Tässä kohden kone kuitenkin yskii. Byrokratiaa on liikaa ja valitukset hidastavat toimeenpanoa. Vähemmistön suoja on viety järjestelmässä äärimmilleen. Yksittäinen kiusantekijä voi toimillaan viivyttää kunnan kannalta tärkeitä asioita parikin vuotta.

Turun osalta vieläkin on paljon kehitettävää asiakaspalvelussa. Jokainen yrittäjä, joka tuo työpaikkoja kaupunkiin tai kaupunkiseudulle, ansaitsee punaisen maton alleen tullessaan tapaamaan valmistelijoita. Parasta olisi, jos kaupunginjohtaja tai vähintään apulaiskaupunginjohtaja voisi ottaa tulijat vastaan. Myös asuntotonttia etsiviä Turkuun muuttajia pitää kohdella kuin kukkaa kämmenellä.

Lait ja muut määräykset on periaatteessa luotu kansalaisten turvaksi. Valitettavasti eduskunnalla on taipumus silloin tällöin säätä lakeja, jolla pestään kädet eikä ratkaista ongelmia. Vaikka tehtäisiin kuinka monta lakia, jossa määrätään, että ihmisillä on oltava hyvä olla mitään ei tapahdu. Lopputuloksena on vain syyllisten etsintä ja niiden moittinen, jotka yrittävät parhaansa liian vähäisillä resursseilla. Kuntatasolla ei enää uskalleta käyttää tervettä maalaisjärkeä, vaan jokaisen päätöksen tueksi tarvitaan juristia. Joskus on helpompi olla tekemättä mitään kuin riskeerata mahdollinen virkavirhe ja ennen kaikkea negatiivinen julkisuus.

On aivan järjetöntä, että lopputuloksilla ei ole niinkään väliä kunhan muotoseikat ovat kunnossa. Asiakkaiden kannalta tämä merkitsee sitä, että kaikki on kovin hidasta ja vaikeaa. Yrittäjällä pitäisi olla lainopillinen, kaupallinen ja vielä teknillinenkin koulutus päästäkseen eteenpäin. Turussa on niin paljon virkakuntaa, että jokaisen asiakkaan pitää saada yksiselitteiset ohjeet, miten pitää menetellä. Palvelun ainoa tavoite tulee olla se, että asiakas saa sen mitä tarvitsee mahdollisimman nopeasti ja joustavasti. Jos joku hanke on mahdoton, niin syyt siihen on kerrottava selkeästi ja heti.

Luottamushenkilöillä on päätöksenteon lisäksi merkittävä tehtävä valvoa koneiston toimivuutta. Aikatauluista on pidettävä kiinni ja turhasta puuhastelusta on luovuttava. Pitäisi nähdä suuria kokonaisuuksia ja pitää linjasta kiinni myös yksityiskohtia päätettäessä. Turussa tehtiin tämän valtuustokauden alussa kunnianhimoinen hallitussopimus. Valitettavasti vain harva päättäjä näkee kokonaisuuden ja toimii linjakkaasti myös yksityiskohdista päätettäessä.

Olen saanut olla pitkään mukana Turun politiikassa ja paljon on onneksi saatu myös aikaan. Kaupunki on viihtyisä ja tutkimukset osoittavat, että vetovoimamme on toiseksi korkein Tampereen jälkeen. Työ on kuitenkin vielä pahasti kesken ja olen ystävilleni luvannut lähteä syksyn vaaleihin mukaan. Toivon, että tuloksia on tarpeeksi siihen, että kannatusta olisi edelleen. Vain tulokset ratkaisevat, muu on pelkkää sanahelinää.

Ylös

Keskikaupungin kehittämisen tuska

Turun tavoitteena on vilkastuttaa kaupungin keskustaa ja kääntää laskeva asukasmäärä selvään nousuun. Valitettavasti ydinkeskustan väkimäärä on pudonnut vuosien mittaan 70 000:sta lähelle 40 000:a. Jotta tavoite kasvusta toteutuisi, tarvitaan asuntoja, mutta myös hyvät palvelut ja viihtyisä ympäristö. Tässäpä onkin päättäjille purtavaa kerrakseen, sillä kehittämistavoista ollaan kovasti eri mieltä. Uuden rakentaminen keskustassa merkitsee käytännössä aina jostain vanhasta luopumista. Ellei ole suoranaista tarvetta purkaa rakennuksia niin vähintäänkin kaupunkikuva muuttuu. Toisille ihmisille kaikki vanha ja muuttumattomuus on arvokasta, toisille taas dynaaminen kehitys on arvo sinänsä. Voidaan havaita, että viime vuosikymmeninä on tehty virheitä purkamalla arvorakennuksia on myös viivytelty kaavoituksessa ja välttämättömissä rakentamispäätöksissä. Joskus on tehty kompromisseja, joiden onnistumisesta voidaan olla monta mieltä.

Turku on historiastaan hyvin ylpeä. Virheistä huolimatta kaupunki on huolehtinut siitä, että meillä on monipuolinen kuva kaupungin kehityksestä ja huomattavia alueita ja rakennuksia on suojeltu. On kuitenkin aivan selvää, että kaikkea vanhaa ei voida säilyttää, vaan jokainen sukupolvi saa jättää jälkensä kaupunkiin. Missä kulkee raja, on sitten taas kansan valitsemien päättäjien ratkaistava. Vähemmistöön jääneiltä ja heidän kannattajiltaan toivoisi sen verran ymmärrystä demokratian pelisääntöjä kohtaan, ettei heti ryhdyttäisi kampittamaan Turun kulttuuripääkaupunkihanketta, jos päätös ei miellytä.

Pahin tilanne on silloin, kun vanha rakennus rappeutuu eikä kukaan tee mitään. Luottamushenkilöiden on kyettävä selkeästi päättämään suojellaanko vai puretaanko joku rakennus. Jos päätetään suojella, niin täytyy olla varmuus, että päätös myös johtaa johonkin. Yleensä vanhan korjaaminen tulee varsin kalliiksi ja työ jää tekemättä, jos omistajalla ei ole rahaa. Jos vielä on tilanne, jossa rakennukselle ei ole osoitettavissa järkevää käyttöä tai kukaan ei ainakaan suostu maksamaan kustannukset kattavaa vuokraa, niin viimeiseksi vaihtoehdoksi jää se, että kaupunki lunastaisi suojelukohteet. Valitettavasti kaupungin tilalaitoksen rahat ovat kyllä lähivuosina tiukasti budjetoitu koulujen ja vastaavien korjauksiin ja omia historiallisia kohteitä kyllä riittää Pinellasta alkaen.

Ajankohtaisessa keskustelussa on lähdetty jopa siitä, että varakkaampia omistajia käsiteltäisiin eri tavoin. Oikeusvaltiossa on kuitenkin omistajia käsiteltävä tasapuolisesti. Toki on syytä käydä neuvotteluja ja katsoa löytyykö kaikkia tyydyttävä malli. Mielestäni Rettigin rinteen rakentaminen oli hyvä esimerkki toimivasta kompromissista. Kaupunkiin syntyi korkeatasoisia keskusta-asuntoja ja samalla saatiin Hämeenkadun varren puutalot kuntoon. Aina tulos ei ole yhtä hyvä. Jos päädytään systemaattisesti rakentamaan korttelien sisälle, jotta joitain rakennuksia kadun varressa voisi säilyä, niin vihreät pihat voidaan unohtaa.

Rakennussuojelua voidaan lähestyä kaavallisesti. On mahdollista laatia keskikaupungin osalta erillisen suojelun vaihekaava tai ottaa asia esille keskustan osayleiskaavaa uudistettaessa. Valitettavasti käsitykset suojelun sisällöstä vaihtelevat kovasti. Päätökset syntyvät helposti äänestämällä kohde kerrallaan ja vähemmistö ei sitoudukaan lopputulokseen, vaan riidat jatkuvat viimeistään rakennuslupavaiheessa.

Nykyään kaikki poliittiset päätökset tehdään kovassa julkisessa paineessa. Joskus pieni mutta äänekäs joukko pystyy median ja uusien viestinten välityksellä antamaan sellaisen kuvan, että he edustavat kansalaisten suurta enemmistöä. Joskus kansalaisten käsitys saattaa myös lähteä mukailemaan tällaista vähemmistöä. Aina virkamiehetkään eivä ehdi ja jaksa oikaista virheellisiä väitteitä ja valitettavasti on myös toimittajia, joille faktat ovat sen verran vähän kiinnostavia, ettei niitä ainakaan julkaista, jos edes vaivaudutaan niistä ottamaan selvää. Kuitenkin lopullisessa päätöstilanteessa vastuuseen valittujen tulee tehdä ratkaisunsa myös tosiasioiden eikä pelkkien tunteiden pohjalta. Kaupungin on oltava luotettava kumppani niin asukkailleen kuin yrityksillekin. Ratkaisujen tulee olla johdonmukaisia ja pitkäjänteisiä, vaikka kaikki eivät voisikaan aina olla tyytyväsiä.

Olli A. Manni
Kaupunginvaltuutettu
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan vpj.

Ylös

Osaako kunta omistaa

Turku omistaa kahden yhtiön kautta yli 11 000 vuokra-asuntoa. Kyseessä on valtava omaisuus, johon on sidottu niin omaa kuin vierastakin pääomaa. Syksyn talousarviokeskustelussa kaupunginjohtaja halusi monen muun asian ohella avata keskustelun myös kaupungin omasta asuntopolitiikasta. Erityisesti tämä asia johti omituiseen tunnepitoiseen vastustukseen. Valtuustossa vasen laita lähti pelottelemaan kaikilla mahdollisilla kauheuksilla, jotka vuokralaisia kohtaavat, jos muutoksia tehdään. Asiallinen keskustelukin kaupungin omistajapolitiikasta tuntui mahdottomalta.

Muutoksia on kuitenkin tehty ennekin. Parikymmentä vuotta sitten kaupunki omisti suuren joukon erillisiä taloyhtiöitä. Toisia oli hoidettu mallikelpoisesti, mutta huonojakin esimerkkejä oli. Lisäksi hajanaiseen hallintoon hukkui rahaa, eikä kaupungin johdolla ollut riittäviä keinoja valvontaan. Silloin päätettiin fuusioida erilliset yhtiöt TVT Oy:n ja Lehtolaakso Oy:n alle. Varsinkin hyvin asiansa hoitaneet pienyhtiöt vastustivat kiivaasti hanketta. Ne aiheellisesti pelkäsivät, että joutuvat maksamaan huonompien yhtiöiden velvoitteita. Pidemmän aikavälin edut kaikille olivat kuitenkin ilmeiset ja asuntojen omistuspolitiikka pantiin uuteen kuosiin.

Nykyinen järjestelmä on ollut toimiva, eikä nytkään ole väitetty vuokrataloyhtiöiden toimivan huonosti. On vaan aika ajoin arvioida tilannetta muuttuvissa olosuhteissa. Kunnalla omistamien ei saa olla tavoite, vaan väline, joka tuottaa parhaat palvelut kaikille kuntalaisille. Turun Puhelinlaitos olkoon esimerkkinä omistamisen vaikeudesta. Kun ympäristön muutosta ei haluttu nähdä, niin ensin vastustettiin yhtiöittämistä ja yhtiön myyntiä. Veronmaksajan kannalta järki onneksi voitti, yhtiö myytiin todella hyvällä hinnalla, kun toinen vaihtoehto olisi ollut vanhentuvan laitoksen kuihtuminen kannattamattomana käsiin.

Asunto-omaisuudenkin osalta on välttämätöntä arvioida voisiko omistaja toimia paremmin. Esimerkiksi tiedämme, että viime vuosien aikana matala korkotaso olisi mahdollistanut sen, että vuokralainen olisi voinut ostaa asuntonsa lainarahalla ilman, että asumiskustannukset olisivat kohonneet. Tätä mahdollisuutta ehdottomasti pitäisi tarjota vapaa-rahoitteisissa kaupungin vuokra-asunnossa asuville.

Valton rahoittamia asuntoja ei voi vapaasti myydä, mutta niidenkin osalta pitää harkita onko kaupungin tarpeen olla ainakaan näin suuren asuntomäärän omistaja. Turku on esimerkiksi osakkaana Kunta-asunnot Oy:ssä, joka on ilmaissut halunsa laajentaa toimintaansa Turussa. Muitakin yleishyödyllisiä toimijoita saattaisivat kaupungin asunnot kiinnostaa. Vuokralaiset säilyttäisivät kaikissa tilanteissa turvallisen asemansa.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa pitää miettiä olisiko pääomalla parempaa käyttöä muissa kohteissa kuin asunnoissa. Ainakin tulee valvoa sitä, että pääoma tuottaa kohtuullista korkoa. Asunto-omaisuuden vähentäminen ei tarkoita sitä, etteikö omien vuokra-asuntojen rakentaminen olisi mahdollista tulevaisuudessa, jos tarjontaa ei ole riittävästi. Viime vuosina tarvetta ei ole ollut. Omaisuuteen liittyvien ratkaisujen tulee kuitenkin aina palvella kaikkien kuntalaisten etua. Hyvin hoidettu kaupungin talous on varmasti paras turva myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Olli A. Manni
kaupunginvaltuutettu

Ylös

Topinojan kaatopaikan laajennusosan
vihkimistilaisuus 31.10.2007

Vihkiäispuhe

Turun Seudun Jätehuolto Oy:n puheenjohtaja Olli A. Manni.

Hyvät Naiset ja Herrat
Arvoisa Juhlaväki

Turun Seudun Jätehuolto Oy:n päämääränä on jätteen synnyn vähentäminen ja jätteen mahdollisimman laaja hyötykäyttö ensisijaisesti materiaalina ja toissijaisesti energiana. Ihannetapauksessa kaatopaikkoja ei tarvittaisi ollenkaan.

Suomi on monessa mielessä esimerkillinen maa ja jätteiden käsittelyssäkin olemme ottaneet suuria edistysaskeleita, mutta matka on vielä pitkä tavoitteisiin nähden. Parasta olisi, jos voisin olla täällä kertomassa, että kaatopaikka ollaan sulkemassa tarpeettomana. Totuus on kuitenkin se, että kaatopaikkakapasiteettia tullaan tarvitsemaan vielä pitkään, sillä kaikkea jätettä ei pystytä vielä hyödyntämään ja mikä vieläkin valitettavampaa, hyödyntämiskelpoista jätettä joudutaan edelleen loppusijoittamaan kaatopaikoille, koska sopivaa hyötykäyttökapasiteettia ei ole saatu rakennettua.

Päämäärän tulee kuitenkin olla kirkas, kaatopaikaton Suomi. Tätä aihetta tulemme lähemmin tarkastelemaan noin kuukauden kuluttua pidettävässä laajassa seminaarissa Turussa.

Välivaiheessa tehtävämme on kuitenkin huolehtia siitä, että jätehuolto toimi vallitsevissa olosuhteissa mahdollisimman hyvin. Tarvittavaa kaatopaikkakapasiteettia tullaan rakentamaan erittäin tiukkojen normien mukaisesti, vaikka varsinaisia ongelmajätteitä ei tänne tullakaan sijoittamaan. Tämä kaatopaikan laajennusosa täyttää kaikki vesiensuojelun ja ilmansuojelun tiukimmat määräykset. Tämä myös merkitsee sitä, että tällaisen kaatopaikan täyttö on jäteveroineen taloudellisesti kalliimpaa kuin hyötykäyttö. Enää ei kannata tuoda turhaa tavaraa kaatopaikalle säästämismielessä.

Voimme olla ylpeitä siitä, että olemme olleet monessa mielessä jätehuollon edelläkävijöitä Turun seudulla. Haluamme myös yhtiönä olla suunnan näyttäjä tulevaisuuteen. Siihen tarvitaan syvenevää yhteistyötä naapuriyhtiöiden kanssa ja aitoa yhteistyötä kaikkien alalla toimivien yritysten ja yhteisöjen kanssa. Kaikki innovatiivinen toiminta alalla on tervetullutta. On myös tärkeätä, että juridiset tulkinnat jätelainsäädännöstä saisivat oikeudessa päätepisteen, jotta yhteistyötä voidaan ilman turhia ristiriitoja lähteä kehittämään.

Asiakkaiden kannalta on olennaista tarjota helppoja ja järkeviä palveluita kohtuuhinnalla. Me tiedämme, että kansalaiset ovat tulleet motivoituneemmiksi jäteasioissa ja valmiita yhteistyöhön, mutta toiminnan täytyy olla mielekästä. Jos haluamme lisätä syntypaikkalajittelua, niin meillä täytyy olla toimiva käsittely- ja kierrätysjärjestelmä. Energiahyötykäyttö tulee olemaan välttämätön osa kokonaisuutta, jos halutaan päästä tavoitteissa kunnolla eteenpäin.

Minulle on kuulemma kerätty sopiva pussillinen sekalaista kaatopaikkajätettä, jotta voin suorittaa Topinojan kaatopaikan laajennuksen vihkimisen asianmukaisesti. Toivottavasti tällaisen jätteen määrä vähenee vuosi vuodelta. Samalla kuin tyhjennän pussin sisällön julistan myös laajennuksen avatuksi meille rakentamiseen annetun määräajan puitteissa.

Ylös

Ensin Ruisrock, sitten Turun satama?

Ruisrock on Suomen vanhin rocktapahtuma ja yksi Turun tärkeimmistä positiivista imagotekijöistä varsinkin nuorison silmissä. Vantaan Festivaalit on saanut tapahtuman taloudellisesti kannattavaksi ja ympäristölle aiheutuvia haittoja on määrätietoisesti vähennetty. Myös poliisi on ollut tyytyväinen hyvään järjestykseen.

Turun ympäristö- ja kaavoituslautakunta päätti yksimielisesti viestittää järjestäjille ja yleisölle, että kaupunki haluaa Ruisrock -tapahtuman säilyvän Turussa. Päätöksessä haluttiin myös lopettaa kohtuuton selvitysvelvoitteiden lisääminen järjestäjille. Tämä ei tarkoita sitä, ettei tapahtuman vaikutuksia selvitetä, mutta niiden tekeminen kuuluu kaupungille tai vielä paremmin ympäristökeskukselle.

On uskomatonta, että kolmen päivän tapahtumaa pidetään suunnattomana ongelmana, kun saman aikaisesti sallitaan tammimetsän vähitellen tuhoutua ylipuutarhuri Aarno Kasvin varoituksista huolimatta. Jotenkin tuntuu siltä, että joiltakin tahoilta on todellisuus hämärtynyt. Toivottavasti oikeuslaitoksessa nähdään asiat laajemmin, sillä muuten on vaarana, että satamatoiminnot on myös lopettava ja seuraavaksi varmaan siirrettävä koko kaupunkia.

Olli A. Manni
Ympäristö- kaavoituslautakunnan vpj

Ylös