Tällä sivulla vanhoja kannanottoja ja lehtikirjoituksia sekä puheenvuoroja.
Takaisin ajankohtaisiin teksteihin
Turun hyvä hallintoTurussa on toimiva hallinto ja luottamushenkilöiden ja kaupungin johdon välillä on luottamus. On kuitenkin luonnollista, että toimintatapoja tarkastellaan jatkuvasti ja koetetaan vastata yhteiskunnan kasvaviin haasteisiin. Valtiovalta on luvannut omalta osaltaan vähentää kuntien velvoitteita ja kaupungin tulee omalta osaltaan katsoa, että kansalaiset ja yritykset saavat parasta mahdollista palvelua kustannustehokkaasti. Keskusteltaessa hallinnon kehittämisestä on syytä tarkastella asiaa vähän pidemmältä ajalta.
Kaupunginjohtajat toimivat kaupunginhallituksien puheenjohtajina vuoteen 1977. Kunnallislakia päätettiin kuitenkin muuttaa, koska haluttiin selkeästi korostaa poliittista vastuuta luovuttamalla puheenjohtajuus luottamushenkilölle. Kaupunginjohtajasta tuli painotetusti operatiivinen johtaja.
Tällä hallintomallilla edettiin 2000-luvulle. Asioiden määrä kasvoi koko ajan ja varsinkin kaupunginhallitustason luottamushenkilöiden työn vaatimus alkoi olla suuri. Tämä johti siihen, että alettiin etsiä hallintoon uusia toimintatapoja, jotta voitaisiin turvata politiikkojen toimintaedellytykset ja samalla demokratian toimivuus. Asiaa pohdittiin kaikissa kunnissa, mutta vain harva muutti järjestelmäänsä, muutoksia tehneet siirtyivät erilaisiin malleihin.
Turussa päädyttiin vuonna 2005 pitkän valmistelun ja harkinnan jälkeen hallintomalliin, jossa kokopäiväisesti työskentelevä kaupunginhallituksen puheenjohtaja johtaa poliittista prosessia. Samalla vahvistettiin myös kaupunginhallituksen varapuheenjohtajien asemaa ja selkeytettiin valtuuston roolia. Pitkäjänteisyyttä päätöksen tekoon saatiin aikaan tekemällä valtuustoryhmien välinen sopimus, joka linjasi tärkeimmät valtuustokaudella tehtävät ratkaisut. Uuden järjestelmän myötä on saatu selkeästi ryhtiä kaupungin toimintaan. Turku on ollut edelläkävijä monin tavoin. Toimintoja on tehostettu ja kilpailulle soveliaat yksiköt on yhtiöitetty. Helppoa päätöksen teko ei ole ollut, mutta uudistettu hallintomalli on osoittanut toimivuutensa.
Selvää on tietysti se, että jokaisessa järjestelmässä on puutteita. Niinpä 2012 tehtiin laaja tarkastelu uuden hallintomallin toimivuudesta, sen perusteella siirryttiin toimialajohtajamalliin ja konsernijohtoon jäi kaupunginjohtajan ohella vain yksi apulaiskaupunginjohtaja. Isot muutokset ovat aina haastavia, mutta tarkasteltaessa tuloksia, Turku on pärjännyt viime vuosien hankalissa olosuhteissa aika hyvin.
Toukokuussa kaupunginvaltuusto edellytti, että on tehtävä selvitys siitä, miten uudistettu järjestelmä on vastannut jatkuvasti kasvaneisiin vaatimuksiin. Erityisesti valtuutetut halusivat tietää, toimiiko poliittinen ohjaus konsernissa riittävällä tavalla. Haluttiin myös vertailutietoa muiden suurten kaupunkien toiminnasta. Valtuuston toivomat selvitykset tullaan tekemään huolella tämän vuoden aikana. Kuullaan valtuustoryhmien näkemyksiä ja kokemuksia muissa suurissa kaupungeissa. Esitetään korjauksia, jos puutteita löytyy, mutta vahvistetaan myös niitä osia, jotka ovat osoittaneet toimivuutensa.
On kuitenkin syytä korostaa, että kaikissa hallintomalleissa avainasemassa ovat päättäjät, ihmiset. Jos toiminta ei tyydytä, on usein syytä katsoa peiliin. On aivan kohtuutonta osoitella sormella hyvin asioita hoitaneita kaupunginjohtajia. Heillä pitää olla työrauha, vaikka poliittiset toimijat kuinka miettisivät, minkälainen on hyvä hallintomalli Turussa
Olli A. Manni
Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Suomi on kaikilla mittareilla hyvä maa elää. Valitettavasti näyttää siltä, että hallintoviranomaiset olettavat, että ainoa tapa säilyttää asemat on holhouksen jatkuva lisääminen. Myös kansanedustajat näyttävät menevän samaan lankaan. Jos on ongelma, niin säädetään laki, jossa määrätään, että ongelma pitää poistaa. Kustannukset ja kokonaisvaikutusten arviointi ovat sivuseikka. Sitten kun havaitaan, että käytännön toteutus ontuu, niin vaaditaan lisää valvontaa ja sanktioita, vaikka todellisuudessa pitäisi purkaa sääntelyä.
On surkuhupaisaa, että kouluille ja oppilaitoksille lyödään jatkuvasti painetta kasvatuksen ja hyvinvoinnin osalta, kuitenkin samanaikaisesti kielletään kaikki keinot asian hoitamiseksi. Kuria ei saa käyttää ja moitteidenkin väitetään vahingoittavan häiriökäyttäytyvää lasta tai nuorta. Vanhemmilta tai lapselta itseltään ei vaadita vastuuta. Niinpä ollaan kohta siinä tilanteessa, ettei kolmasosa pojista pysty suorittamaan asepalvelusta. Eipä taida olla kovin hyvä ennuste työssä viihtymisessäkään. Töissäkin joku antaa määräyksiä ja pitäisi noudattaa aikatauluja.
Vanhusten huollossa laaditaan erilaisia mitoituksia ja mittareita, mutta unohdetaan, että tärkein kriteeri on asiakkaan tyytyväisyys. On kovin erikoista, että omaishoitajat voivat kotona hoitaa hyvinkin huonokuntoista läheistään, mutta laitoksissa tarvitaan leegio ammattilaisia. Alle kolmen vuoden koulutuksella töihin ei ole asiaa. Todellisuudessa moni vanhus kaipaisi vain seuraa ja helliä käsiä. Ay- politiikkaa ei pitäisi sotkea vanhuspalveluiden kehittämiseen, jos haluamme, että resurssit edes jollakin tavoin riittävät kasvaviin tarpeisiin.
Terveyspuolellakin ollaan menossa kovaa vauhtia metsään. On aivan selvää, että ihmisillä on huonoja tapoja ja tottumuksia. Valistusta ja opastusta tarvitaan, mutta turha holhoaminen pitää lopettaa. Yksilöllä pitää olla oikeus omiin ratkaisuihin, jos ne eivät kohtuuttomasti haittaa muita. Maltillinen voin ja kerman käyttö pitää hyväksyä ja suolattomuudellakin pitää olla rajansa. Olen työskennellyt palvelutalossa, jossa liian vähäinen suolan määrä ravinnossa aiheutti tilanteita, joissa lääkärin piti määrätä erikseen suolatabletteja kuivumisen ehkäisemiseksi kesähelteellä.
Kaikki varmasti tiedämme, että tupakointi on vaarallista. Silti tupakointi on Suomessa laillista, vaikka ei siltä aina tunnukaan. Minäkin olen nikotinisti, olen kyllä välillä ollut polttamattakin. Olisi ollut hyvä, jos en olisi koskaan aloittanutkaan, mutta vuosikymmenien jälkeen lopettaminen on vaikeaa. Korvauslaastarit eivät toimi ollenkaan ja purukumia en suostu jauhamaan. Lopulta löytyi keino, jolla pääsin helposti eroon tupakasta, nimittäin sähkötupakka. Ei enää pahaa hajua, eikä yskää tai päänsärkyä. Ei kai sähkötupakka mikään terveyslaite ole, mutta on käsittämätöntä, että THL yrittää kaikin keinoin estää sellaisen korvausvempaimen käytön, joka todella tehoaa tupakan pahimpiin haittoihin.
Jäädään nyt vielä odottelemaan liikenteen alkoholin nollatoleranssia. Jos sillä ratkaistaan liikenteen turvallisuus, niin siitä vaan. Pahaa kuitenkin pelkään, että 17 kertaa ratista kärynnyt tai huumeissa ajaja ei nollarajoista piittaa. Tässä kohdin on loputtoman hyysäyksen loputtava ja ongelmatapaukset ankaralla kädellä poistettava liikenteestä. Tämä tehoaa varmasti paremmin kuin typerä promillekeskustelu.
Ennen kuin Tuomas Kyrön mielensä pahoittaja on kokonaan vallannut mielen, on syytä palata tekstin alkuun. Meillä menee aika hyvin. Hyvinvointi säilyy kuitenkin vain, jos kansalaiset kantavat vastuuta itsestään ja läheisistään. Viranomaisen ei pitäisi olla kenenkään lähin omainen.
Olli A. Manni 17.7. 2012
Perustuslain mukaan Suomen kunnilla on laaja itsehallinto. Käytännössä tätä periaatetta murennetaan jatkuvasti. Läheisyysperiaatteesta huolimatta EU-lainsäädäntö tuo omia rajojaan, eduskunnalla on kova halu puuttua kuntien toimintaan, mutta ennen muuta ministeriöillä on tarve korvamerkinnöillä estää kuntien harkintaa. Maakuntatasollakin on ainakin kaavoituksessa samanlaisia pyrkimyksiä. Itsehal-linnon heikkeneminen on pahimmillaan johtanut siihen, että yksi virkamies voi kävellä yksimielisen kunnallisvaltuuston yli.
Viime vuosina on ollut mielenkiintoista havaita, miten innokkaasti kuntatasollakin ollaan valmiita luopumaan omasta päätösvallasta. Kaikki päättäjätkään eivät millään voi hyväksyä demokratian tärkeintä periaatetta; enemmistö päättää. Jos poliittinen häviö häämöttää, niin kaivetaan esiin kansanäänestys, joka vain todella harvoin voi olla kuntalaisten kannalta hyvä tapa ratkaista asia. Esimerkkeinä voisi mainita Tuomaansillan ja Kakolan jätevedenpuhdistamon. Näitä tuskin olisi tehty, jos kansa olisi äänestänyt. Onneksi valtuusto teki itsenäisesti päätökset ja lopputulos on hyvä.
Kuntademokratian murtajien seuraava toimi on valitusten tekeminen. Etsitään kaikki mahdolliset syyt, jolla voitaisiin estää enemmistön tahdon toteutuminen. Vähintään viivytetään päätösten toimeenpanoa vuosikausia. Demokratiaan toki kuuluu myös vähemmistön suoja ja siinä olennainen valitusoikeus. Sitä ei ole kuitenkaan tarkoitettu poliittisen pelin välineeksi. Kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyen pitäisi päästä ainakin Ruotsin malliin, jossa samasta asiakokonaisuudesta saa valittaa vain kerran.
Turussa on ollut taipumusta viivyttää poliittisesti hankalien asioiden päättämistä jopa vuosikausia. Viimeisin vaikeus on ollut keskustan kehittäminen. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että jotain on tehtävä. Valtuusto on kaksi kertaa päätynyt siihen, että osana kehittämistä tarvitaan toriparkki. Hallinto-oikeudet päätyivät ensimmäisellä kerralla siihen, että kaikkia tarvittavia selvityksiä ei tehty ja asia palautui valtuustolle. Toriparkin vastustajat ovat jo etukäteen ilmoittaneet valittavansa uudesta päätöksestä. Sillä ei ole väliä, että tyhjää liiketilaa ydinkeskustaan tulee jatkuvasti lisää. Kuriositeettina keskustelusta voisi mainita, että parkkilaitosta vastustettiin liikenteen kasvun takia. Kun selvitykset osoittivat, että kasvua olisi aika vähän, niin vastustajat sanovat, ettei käyttöä ole tarpeeksi. Toriparkin ei todellakaan pitäisi olla Turun tärkein asia, mutta sitä aina vaan vatvotaan ja pahinta on kaikki se puppu, joka keskustelua sävyttää.
Viimeisin, mutta ei vähäisin, demokratian hävittäjä on kuntatalous. Monissa kunnissa menot on niin tarkkaan sidottu, että todellista päätösvaltaa ei enää ole. Valtionosuudet ja verontasausjärjestelmä eivät enää riitä palvelujen ylläpitämiseen ja velkaa on ennestään liikaa. Kohtuullisen hyvässä asemassakin olevissa kunnissa eletään yli varojen. Me saamme olla kiitollisia sotien jälkeen maata rakentaneille hyvinvoinnistamme. Mitähän mieltä kansalaiset ovat parin - kolmenkymmenen vuoden kuluttua nykyisistä päättäjistä? Jotain varmaan pitää tehdä, jotta heillä olisi mahdollisuus muuhunkin, kuin vanhojen velkojen maksamiseen.
Olli A.Manni
kaupunginvaltuutettu(kok)
Turku
Suomalaisen kunnallishallinnon perusominaisuuksiin kuuluu se, että puolueita on paljon, eikä yksikään puolue pysty hallitsemaan yksin. Poikkeuksen muodostavat muutamat keskustaenemmistöiset kunnat, mutta harvoin niissäkään jätetään ottamatta muiden puolueiden näkemyksiä ollenkaan huomioon.
Vaaleissa kansalaiset ratkaisevat minkälainen painoarvo kullakin puolueella on päätöksenteossa. Turussa Kokoomuksella on 19 valtuutettua 67:stä ja Suomen Keskustalla 4. Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja Jarmo Laivoranta arvosteli sekä valtuuston kokouksessa että Aamusetin haastattelussa Turun hallintoa ja siihen liittyviä uudistuksia vallan keskittämisestä. Erityisesti hän arvosteli kaupunginhallituksen konsernijaostoa sekä mahdollisesti tulevaa kaupunkikehitysjaosta. Jotenkin on tullut sellainen olo, että todellinen syy kritiikkiin perustuu siihen, ettei hänen ryhmänsä kannatus ehkä riitä saamaan edustusta jaostoihin. Konsernijaosto on kuitenkin toiminut hyvin ja keventänyt kaupunginhallituksen kohtuutonta kuormaa.
Turussa on ollut tapana, että vaalien jälkeen valtuustoryhmät neuvottelevat ryhmien välisestä toimintaa ohjaavasta sopimuksesta sekä luottamushenkilöpaikoista. Yhteiseen sopimukseen päässeet ryhmät ovat kaikki saaneet edustuksia hallintoelimiin. Kuntalain mukaan kaikki lautakunnat ja muut luottamuselimet valitaan erikseen suhteellisuusperiaatteella. Ilman sopimusta muiden ryhmien kanssa Suomen Keskusta ei olisi saanut ainuttakaan luottamushenkilöpaikkaa. Kokoomus ja muut sopimusryhmät eivät ole siis keskittäneet vaan jakaneet valtaa. Lisäksi Turun kaupunki on perustanut puheenjohtajatoimikunnan, jossa ovat jäseninä kaikkien ryhmien puheenjohtajat ryhmän koosta riippumatta. Siellä käsitellään kaikki valtuustoon menevät asiat sekä tarvittaessa muita merkittäviä valmistelussa olevia kysymyksiä.
Tulevat muutoksen kaupungin hallintojärjestelmään valmisteltiin työryhmässä, joka koostui valtuuston ja hallituksen puheenjohtajista. Valmistelun aikana kaikilla ryhmillä oli mahdollisuus esittää esillä olleisiin asioihin omat näkemyksensä ja se käsiteltiin puheenjohtajatoimikunnassa. Se, että neljän hengen keskustaryhmä ei saanut esityksiään läpi, on demokratiaa.
Laivorannan tapa ottaa esille kokouspalkkiot liittyy varmaan lähestyviin vaaleihin, mutta on silti ikävää. Kaupunginhallituksen puheenjohtajien palkkioista päättää kaupunginvaltuusto niin kuin lautakuntapalkkioistakin. Uusi kuntalaki aiheuttaa kuitenkin konsernijaostolle palkkioihin liittyvän ongelman, joka on ihan erilainen kuin hänen esittämänsä vihjailu. Laki nimittäin edellyttää, että kuntayhtiöhin valitaan riittävästi myös alan tai yhtiöhallinnon asiantuntijoita. Saattaa olla haastava tehtävä löytää ammattilaisia, jotka ovat valmiita kantamaan merkittävää vastuuta runsaan sadan euron kokouspalkkiolla. Muuttuva tilanne todennäköisesti edellyttää, etteivät konsernijaoston jäsenet ole yhtiöiden hallituksissa.
Olli A. Manni
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Olen jatkuvasti kritisoinut Turun kaupungin kilpailuttamismenettelyjä. Veteraaneille tarjottavan fysioterapiapalvelun kilpailutus on ollut kahdella aikaisemmallakin kerralla järjetön ja johtanut valituksiin. Mitään ei ole opittu, kuten Turun Sanomat lauantaina kertoi. Veteraanit saavat kärsiä aivan turhaan.
Nythän on niin, että valtio tarjoaa kuntoutuspalvelut ilmaiseksi veteraaneille ja kaupunki vain hoitaa palvelun järjestämisen. Kaupunki ei siis edes säästä mitään, jos palvelun käyttö vähenee.
Olin 12 vuotta palveluasumisyhteisön johtaja, joten minulla on jonkinlainen käsitys veteraanien tarpeesta. He arvostavat ensisijaisesti hyvää, tuttua hoitosuhdetta ja helppoa pääsyä hoitopaikalle ellei fysioterapeutti tule kotiin. Väärällä tavalla tehty kilpailutus täyttää varmaan pykälät ja byrokraattien tarpeet, mutta asiakkaalla ei ole niin väliä. Tärkeämpää näyttää olevan turhien kaavakkeiden täyttäminen kuin asiakkaan tyytyväisyys.
Veteraanikuntoutus olisi ehdottomasti pitänyt irrottaa muusta kuntoutuksesta, kun kilpailua järjestettiin. Veteraanien osalta asia olisi yksinkertaisesti voitu järjestää siten, että kuntoukselle olisi määritelty yksi hinta vanhojen hintojen pohjalta siten, että kokonaiskustannukset eivät nouse. Kaikki fysioterapeuttikoulutuksen saaneet ammatinharjoittajat tai palvelua tarjoavat yritykset olisivat voineet ilmoittautua palveluntuottajiksi tällä hinnalla. Tämän jälkeen veteraanilla olisi ollut oikeus itse päättää mistä palvelun ottaa ja myös oikeus vaihtaa palvelun antajaa.
Todennäköisesti saan taas kymmenen eri selvitystä siitä, miksei tämä käy, mutta kai tässä on tarkoitus maksaa kunniavelkaa takaisin veteraaneille eikä aiheuttaa heille pahaa mieltä ja hankaluuksia.
Olli A. Manni
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Olen ollut mukana Turun kunnallispolitiikassa 70-luvulta lähtien. Välillä ovat puhaltaneet uudistusten miellyttävät tuulet, mutta liian usein jarrumiehet ovat saaneet kehityksen pysähtymään.
Olen päässyt tutustumaan päätöksentekoon myös apulaiskaupunginjohtajan roolissa ja ymmärrän valmistelijoiden tuskan, jos päätökset syntyvät hitaasti tai ovat epäjohdonmukaisia. Toisaalta sisältä näki myös koneiston kankeuden ja suuren muutosvastaisuuden.
Toivottavasti valtuustoon valitaan riittävästi yhteistyökykyisiä ja rohkeita valtuutettuja, jotka uskaltavat tehdä vaikeitakin päätöksiä puoluekannasta riippumatta. Pahinta on ikävien asioiden siirtäminen tulevaisuuteen. Joskus ne pitää kuitenkin hoitaa ja lopullisen pakon edessä päättäminen tekee varmasti tosi kipeää. Kaupungin taloutta ei voi jättää pysyvästi retuperälle.
Onneksi matkan varrella on saatu paljon hyvääkin aikaan. Turun ilme on aivan toisenlainen kuin vielä 90-luvun alussa. Jokiranta valaistuksineen on Suomen hienointa kulttuurimaisemaa ja koulutukseen sekä korkeaan teknologiaan liittyvät toiminnot ovat arvoisissaan tiloissa. Kaavoituskin on saatu kunnolla toimimaan. Nyt todella koetetaan huolehtia siitä, että vanhan ja arvokkaan sekä uuden ja tarpeellisen tasapaino säilyy.
Turku on niin hyvä kaupunki,
ettei kenelläkään ole oikeutta pilata sitä.
Olli A. Manni
YlösKuntatyönantajat ovat kunnallisten palvelujen järjestämisessä lähivuosina poikkeuksellisten suurien haasteiden edessä. Väestön ikärakenne muuttuu, ikääntyminen Suomessa on Euroopan nopeinta. Pula varsinkin koulutetusta työvoimasta monilla aloilla niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla kiihtyy, kilpailu työvoimasta kasvaa. Varsinaisten palvelussuhteen ehtoja koskevien kysymysten ohella työilmapiiriin liittyvät asiat tulevat entistä tärkeämmiksi, epätyypillisten työsuhteiden määrä kasvaa vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Kun väestö ikääntyy, erilaisten hoito- ja hoivapalvelujen tarve luonnollisesti kasvaa. Kun suomalaisessa järjestelmässä kuntasektori pääasiassa lakisääteisesti vastaa sanottujen palvelujen järjestämisestä, on selvää, että koulutuksen painopisteet on määriteltävä niin, että kunnilla on mahdollisuus täyttää niille kuuluvat velvoitteet.
Haluan tässä yhteydessä erityisesti korostaa sitä, että lakisääteinen vastuu palvelujen järjestämisestä ei tarkoita, että kuntien pitäisi myös itse tuottaa palvelut. Yhteistoiminta yksityissektorin ja ns kolmannen sektorin kanssa sekä suora kilpailuttaminen monella toimialalla on sekä tarkoituksenmukaista että välttämätöntä lisääntyvässä määrässä. Toisaalta on hyvä muistaa, että kilpailuttaminen tai ostopalvelusopimukset eivät itsestään ratkaise kunnalliseen palvelutuotantoon liittyviä ongelmia. Veronmaksajan näkökulmasta kussakin tilanteessa paras ratkaisu on sellainen toiminnan järjestäminen, jossa kustannukset ja palvelujen hyvä laatutaso ovat oikeassa suhteessa. Edellä sanottu koskee yhtä hyvin sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuin koulutukseen, ympäristöasioihin ja tekniseen sektoriin liittyviä asioita.
Kuntien henkilöstön työvoimakustannukset muodostavat yli puolet kaikista kuntien menoista. Ei ole merkityksetöntä, minkälaisia kustannusvaikutuksia valtakunnalliset virka- ja työehtosopimukset paikallisesti aiheuttavat. Kun sopimusjärjestelmää on vuosien ajan johdonmukaisesti kehitetty paikallista päätöksentekoa tukevaan suuntaan, mm palkkaukseen liittyvissä asioissa, on erittäin suotavaa, että paikalliset päätöksentekijät olisivat perehtyneitä henkilöstöhallintoon ja kunnalliseen sopimusjärjestelmään yleisten kunnallistaloutta koskevien tosiasioiden ohella. Lopputulos on hyvä, kun taloudellisten realiteettien puitteissa kaupungin asukkaiden ja heitä palvelevan henkilöstön tyytyväisyys saavutetaan mahdollisimman hyvin.
Jouni Ekuri
YlösOlemme usein aiheellisesti tyytymättömiä yhteiskunnan toimintaan. Samalla kuitenkin useimmat myöntävät, että pohjoismainen demokratia on parhaiten toimiva järjestelmä. Kuitenkin kansalaiset ovat vieraantuneet järjestelmästä ja äänestysprosentti ylittää hädin tuskin 50% kunnallisvaaleissa. Ei uskota, että mikään muuttuu äänestämällä. Jotain pitäisi pystyä tekemään.
Kunnallishallinnossa on selkeä periaate. Vaaleilla valitut edustajat päättävät ja virkakunta valmistelee ja panee päätökset toimeen. Tässä kohden kone kuitenkin yskii. Byrokratiaa on liikaa ja valitukset hidastavat toimeenpanoa. Vähemmistön suoja on viety järjestelmässä äärimmilleen. Yksittäinen kiusantekijä voi toimillaan viivyttää kunnan kannalta tärkeitä asioita parikin vuotta.
Turun osalta vieläkin on paljon kehitettävää asiakaspalvelussa. Jokainen yrittäjä, joka tuo työpaikkoja kaupunkiin tai kaupunkiseudulle, ansaitsee punaisen maton alleen tullessaan tapaamaan valmistelijoita. Parasta olisi, jos kaupunginjohtaja tai vähintään apulaiskaupunginjohtaja voisi ottaa tulijat vastaan. Myös asuntotonttia etsiviä Turkuun muuttajia pitää kohdella kuin kukkaa kämmenellä.
Lait ja muut määräykset on periaatteessa luotu kansalaisten turvaksi. Valitettavasti eduskunnalla on taipumus silloin tällöin säätä lakeja, jolla pestään kädet eikä ratkaista ongelmia. Vaikka tehtäisiin kuinka monta lakia, jossa määrätään, että ihmisillä on oltava hyvä olla mitään ei tapahdu. Lopputuloksena on vain syyllisten etsintä ja niiden moittinen, jotka yrittävät parhaansa liian vähäisillä resursseilla. Kuntatasolla ei enää uskalleta käyttää tervettä maalaisjärkeä, vaan jokaisen päätöksen tueksi tarvitaan juristia. Joskus on helpompi olla tekemättä mitään kuin riskeerata mahdollinen virkavirhe ja ennen kaikkea negatiivinen julkisuus.
On aivan järjetöntä, että lopputuloksilla ei ole niinkään väliä kunhan muotoseikat ovat kunnossa. Asiakkaiden kannalta tämä merkitsee sitä, että kaikki on kovin hidasta ja vaikeaa. Yrittäjällä pitäisi olla lainopillinen, kaupallinen ja vielä teknillinenkin koulutus päästäkseen eteenpäin. Turussa on niin paljon virkakuntaa, että jokaisen asiakkaan pitää saada yksiselitteiset ohjeet, miten pitää menetellä. Palvelun ainoa tavoite tulee olla se, että asiakas saa sen mitä tarvitsee mahdollisimman nopeasti ja joustavasti. Jos joku hanke on mahdoton, niin syyt siihen on kerrottava selkeästi ja heti.
Luottamushenkilöillä on päätöksenteon lisäksi merkittävä tehtävä valvoa koneiston toimivuutta. Aikatauluista on pidettävä kiinni ja turhasta puuhastelusta on luovuttava. Pitäisi nähdä suuria kokonaisuuksia ja pitää linjasta kiinni myös yksityiskohtia päätettäessä. Turussa tehtiin tämän valtuustokauden alussa kunnianhimoinen hallitussopimus. Valitettavasti vain harva päättäjä näkee kokonaisuuden ja toimii linjakkaasti myös yksityiskohdista päätettäessä.
Olen saanut olla pitkään mukana Turun politiikassa ja paljon on onneksi saatu myös aikaan. Kaupunki on viihtyisä ja tutkimukset osoittavat, että vetovoimamme on toiseksi korkein Tampereen jälkeen. Työ on kuitenkin vielä pahasti kesken ja olen ystävilleni luvannut lähteä syksyn vaaleihin mukaan. Toivon, että tuloksia on tarpeeksi siihen, että kannatusta olisi edelleen. Vain tulokset ratkaisevat, muu on pelkkää sanahelinää.
YlösTurun tavoitteena on vilkastuttaa kaupungin keskustaa ja kääntää laskeva asukasmäärä selvään nousuun. Valitettavasti ydinkeskustan väkimäärä on pudonnut vuosien mittaan 70 000:sta lähelle 40 000:a. Jotta tavoite kasvusta toteutuisi, tarvitaan asuntoja, mutta myös hyvät palvelut ja viihtyisä ympäristö. Tässäpä onkin päättäjille purtavaa kerrakseen, sillä kehittämistavoista ollaan kovasti eri mieltä. Uuden rakentaminen keskustassa merkitsee käytännössä aina jostain vanhasta luopumista. Ellei ole suoranaista tarvetta purkaa rakennuksia niin vähintäänkin kaupunkikuva muuttuu. Toisille ihmisille kaikki vanha ja muuttumattomuus on arvokasta, toisille taas dynaaminen kehitys on arvo sinänsä. Voidaan havaita, että viime vuosikymmeninä on tehty virheitä purkamalla arvorakennuksia on myös viivytelty kaavoituksessa ja välttämättömissä rakentamispäätöksissä. Joskus on tehty kompromisseja, joiden onnistumisesta voidaan olla monta mieltä.
Turku on historiastaan hyvin ylpeä. Virheistä huolimatta kaupunki on huolehtinut siitä, että meillä on monipuolinen kuva kaupungin kehityksestä ja huomattavia alueita ja rakennuksia on suojeltu. On kuitenkin aivan selvää, että kaikkea vanhaa ei voida säilyttää, vaan jokainen sukupolvi saa jättää jälkensä kaupunkiin. Missä kulkee raja, on sitten taas kansan valitsemien päättäjien ratkaistava. Vähemmistöön jääneiltä ja heidän kannattajiltaan toivoisi sen verran ymmärrystä demokratian pelisääntöjä kohtaan, ettei heti ryhdyttäisi kampittamaan Turun kulttuuripääkaupunkihanketta, jos päätös ei miellytä.
Pahin tilanne on silloin, kun vanha rakennus rappeutuu eikä kukaan tee mitään. Luottamushenkilöiden on kyettävä selkeästi päättämään suojellaanko vai puretaanko joku rakennus. Jos päätetään suojella, niin täytyy olla varmuus, että päätös myös johtaa johonkin. Yleensä vanhan korjaaminen tulee varsin kalliiksi ja työ jää tekemättä, jos omistajalla ei ole rahaa. Jos vielä on tilanne, jossa rakennukselle ei ole osoitettavissa järkevää käyttöä tai kukaan ei ainakaan suostu maksamaan kustannukset kattavaa vuokraa, niin viimeiseksi vaihtoehdoksi jää se, että kaupunki lunastaisi suojelukohteet. Valitettavasti kaupungin tilalaitoksen rahat ovat kyllä lähivuosina tiukasti budjetoitu koulujen ja vastaavien korjauksiin ja omia historiallisia kohteitä kyllä riittää Pinellasta alkaen.
Ajankohtaisessa keskustelussa on lähdetty jopa siitä, että varakkaampia omistajia käsiteltäisiin eri tavoin. Oikeusvaltiossa on kuitenkin omistajia käsiteltävä tasapuolisesti. Toki on syytä käydä neuvotteluja ja katsoa löytyykö kaikkia tyydyttävä malli. Mielestäni Rettigin rinteen rakentaminen oli hyvä esimerkki toimivasta kompromissista. Kaupunkiin syntyi korkeatasoisia keskusta-asuntoja ja samalla saatiin Hämeenkadun varren puutalot kuntoon. Aina tulos ei ole yhtä hyvä. Jos päädytään systemaattisesti rakentamaan korttelien sisälle, jotta joitain rakennuksia kadun varressa voisi säilyä, niin vihreät pihat voidaan unohtaa.
Rakennussuojelua voidaan lähestyä kaavallisesti. On mahdollista laatia keskikaupungin osalta erillisen suojelun vaihekaava tai ottaa asia esille keskustan osayleiskaavaa uudistettaessa. Valitettavasti käsitykset suojelun sisällöstä vaihtelevat kovasti. Päätökset syntyvät helposti äänestämällä kohde kerrallaan ja vähemmistö ei sitoudukaan lopputulokseen, vaan riidat jatkuvat viimeistään rakennuslupavaiheessa.
Nykyään kaikki poliittiset päätökset tehdään kovassa julkisessa paineessa. Joskus pieni mutta äänekäs joukko pystyy median ja uusien viestinten välityksellä antamaan sellaisen kuvan, että he edustavat kansalaisten suurta enemmistöä. Joskus kansalaisten käsitys saattaa myös lähteä mukailemaan tällaista vähemmistöä. Aina virkamiehetkään eivä ehdi ja jaksa oikaista virheellisiä väitteitä ja valitettavasti on myös toimittajia, joille faktat ovat sen verran vähän kiinnostavia, ettei niitä ainakaan julkaista, jos edes vaivaudutaan niistä ottamaan selvää. Kuitenkin lopullisessa päätöstilanteessa vastuuseen valittujen tulee tehdä ratkaisunsa myös tosiasioiden eikä pelkkien tunteiden pohjalta. Kaupungin on oltava luotettava kumppani niin asukkailleen kuin yrityksillekin. Ratkaisujen tulee olla johdonmukaisia ja pitkäjänteisiä, vaikka kaikki eivät voisikaan aina olla tyytyväsiä.
Olli A. Manni
Kaupunginvaltuutettu
Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan vpj.
Turku omistaa kahden yhtiön kautta yli 11 000 vuokra-asuntoa. Kyseessä on valtava omaisuus, johon on sidottu niin omaa kuin vierastakin pääomaa. Syksyn talousarviokeskustelussa kaupunginjohtaja halusi monen muun asian ohella avata keskustelun myös kaupungin omasta asuntopolitiikasta. Erityisesti tämä asia johti omituiseen tunnepitoiseen vastustukseen. Valtuustossa vasen laita lähti pelottelemaan kaikilla mahdollisilla kauheuksilla, jotka vuokralaisia kohtaavat, jos muutoksia tehdään. Asiallinen keskustelukin kaupungin omistajapolitiikasta tuntui mahdottomalta.
Muutoksia on kuitenkin tehty ennekin. Parikymmentä vuotta sitten kaupunki omisti suuren joukon erillisiä taloyhtiöitä. Toisia oli hoidettu mallikelpoisesti, mutta huonojakin esimerkkejä oli. Lisäksi hajanaiseen hallintoon hukkui rahaa, eikä kaupungin johdolla ollut riittäviä keinoja valvontaan. Silloin päätettiin fuusioida erilliset yhtiöt TVT Oy:n ja Lehtolaakso Oy:n alle. Varsinkin hyvin asiansa hoitaneet pienyhtiöt vastustivat kiivaasti hanketta. Ne aiheellisesti pelkäsivät, että joutuvat maksamaan huonompien yhtiöiden velvoitteita. Pidemmän aikavälin edut kaikille olivat kuitenkin ilmeiset ja asuntojen omistuspolitiikka pantiin uuteen kuosiin.
Nykyinen järjestelmä on ollut toimiva, eikä nytkään ole väitetty vuokrataloyhtiöiden toimivan huonosti. On vaan aika ajoin arvioida tilannetta muuttuvissa olosuhteissa. Kunnalla omistamien ei saa olla tavoite, vaan väline, joka tuottaa parhaat palvelut kaikille kuntalaisille. Turun Puhelinlaitos olkoon esimerkkinä omistamisen vaikeudesta. Kun ympäristön muutosta ei haluttu nähdä, niin ensin vastustettiin yhtiöittämistä ja yhtiön myyntiä. Veronmaksajan kannalta järki onneksi voitti, yhtiö myytiin todella hyvällä hinnalla, kun toinen vaihtoehto olisi ollut vanhentuvan laitoksen kuihtuminen kannattamattomana käsiin.
Asunto-omaisuudenkin osalta on välttämätöntä arvioida voisiko omistaja toimia paremmin. Esimerkiksi tiedämme, että viime vuosien aikana matala korkotaso olisi mahdollistanut sen, että vuokralainen olisi voinut ostaa asuntonsa lainarahalla ilman, että asumiskustannukset olisivat kohonneet. Tätä mahdollisuutta ehdottomasti pitäisi tarjota vapaa-rahoitteisissa kaupungin vuokra-asunnossa asuville.
Valton rahoittamia asuntoja ei voi vapaasti myydä, mutta niidenkin osalta pitää harkita onko kaupungin tarpeen olla ainakaan näin suuren asuntomäärän omistaja. Turku on esimerkiksi osakkaana Kunta-asunnot Oy:ssä, joka on ilmaissut halunsa laajentaa toimintaansa Turussa. Muitakin yleishyödyllisiä toimijoita saattaisivat kaupungin asunnot kiinnostaa. Vuokralaiset säilyttäisivät kaikissa tilanteissa turvallisen asemansa.
Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa pitää miettiä olisiko pääomalla parempaa käyttöä muissa kohteissa kuin asunnoissa. Ainakin tulee valvoa sitä, että pääoma tuottaa kohtuullista korkoa. Asunto-omaisuuden vähentäminen ei tarkoita sitä, etteikö omien vuokra-asuntojen rakentaminen olisi mahdollista tulevaisuudessa, jos tarjontaa ei ole riittävästi. Viime vuosina tarvetta ei ole ollut. Omaisuuteen liittyvien ratkaisujen tulee kuitenkin aina palvella kaikkien kuntalaisten etua. Hyvin hoidettu kaupungin talous on varmasti paras turva myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.
Olli A. Manni
kaupunginvaltuutettu
Turun Seudun Jätehuolto Oy:n puheenjohtaja Olli A. Manni.
Hyvät Naiset ja Herrat
Arvoisa Juhlaväki
Turun Seudun Jätehuolto Oy:n päämääränä on jätteen synnyn vähentäminen ja jätteen mahdollisimman laaja hyötykäyttö ensisijaisesti materiaalina ja toissijaisesti energiana. Ihannetapauksessa kaatopaikkoja ei tarvittaisi ollenkaan.
Suomi on monessa mielessä esimerkillinen maa ja jätteiden käsittelyssäkin olemme ottaneet suuria edistysaskeleita, mutta matka on vielä pitkä tavoitteisiin nähden. Parasta olisi, jos voisin olla täällä kertomassa, että kaatopaikka ollaan sulkemassa tarpeettomana. Totuus on kuitenkin se, että kaatopaikkakapasiteettia tullaan tarvitsemaan vielä pitkään, sillä kaikkea jätettä ei pystytä vielä hyödyntämään ja mikä vieläkin valitettavampaa, hyödyntämiskelpoista jätettä joudutaan edelleen loppusijoittamaan kaatopaikoille, koska sopivaa hyötykäyttökapasiteettia ei ole saatu rakennettua.
Päämäärän tulee kuitenkin olla kirkas, kaatopaikaton Suomi. Tätä aihetta tulemme lähemmin tarkastelemaan noin kuukauden kuluttua pidettävässä laajassa seminaarissa Turussa.
Välivaiheessa tehtävämme on kuitenkin huolehtia siitä, että jätehuolto toimi vallitsevissa olosuhteissa mahdollisimman hyvin. Tarvittavaa kaatopaikkakapasiteettia tullaan rakentamaan erittäin tiukkojen normien mukaisesti, vaikka varsinaisia ongelmajätteitä ei tänne tullakaan sijoittamaan. Tämä kaatopaikan laajennusosa täyttää kaikki vesiensuojelun ja ilmansuojelun tiukimmat määräykset. Tämä myös merkitsee sitä, että tällaisen kaatopaikan täyttö on jäteveroineen taloudellisesti kalliimpaa kuin hyötykäyttö. Enää ei kannata tuoda turhaa tavaraa kaatopaikalle säästämismielessä.
Voimme olla ylpeitä siitä, että olemme olleet monessa mielessä jätehuollon edelläkävijöitä Turun seudulla. Haluamme myös yhtiönä olla suunnan näyttäjä tulevaisuuteen. Siihen tarvitaan syvenevää yhteistyötä naapuriyhtiöiden kanssa ja aitoa yhteistyötä kaikkien alalla toimivien yritysten ja yhteisöjen kanssa. Kaikki innovatiivinen toiminta alalla on tervetullutta. On myös tärkeätä, että juridiset tulkinnat jätelainsäädännöstä saisivat oikeudessa päätepisteen, jotta yhteistyötä voidaan ilman turhia ristiriitoja lähteä kehittämään.
Asiakkaiden kannalta on olennaista tarjota helppoja ja järkeviä palveluita kohtuuhinnalla. Me tiedämme, että kansalaiset ovat tulleet motivoituneemmiksi jäteasioissa ja valmiita yhteistyöhön, mutta toiminnan täytyy olla mielekästä. Jos haluamme lisätä syntypaikkalajittelua, niin meillä täytyy olla toimiva käsittely- ja kierrätysjärjestelmä. Energiahyötykäyttö tulee olemaan välttämätön osa kokonaisuutta, jos halutaan päästä tavoitteissa kunnolla eteenpäin.
Minulle on kuulemma kerätty sopiva pussillinen sekalaista kaatopaikkajätettä, jotta voin suorittaa Topinojan kaatopaikan laajennuksen vihkimisen asianmukaisesti. Toivottavasti tällaisen jätteen määrä vähenee vuosi vuodelta. Samalla kuin tyhjennän pussin sisällön julistan myös laajennuksen avatuksi meille rakentamiseen annetun määräajan puitteissa.
YlösRuisrock on Suomen vanhin rocktapahtuma ja yksi Turun tärkeimmistä positiivista imagotekijöistä varsinkin nuorison silmissä. Vantaan Festivaalit on saanut tapahtuman taloudellisesti kannattavaksi ja ympäristölle aiheutuvia haittoja on määrätietoisesti vähennetty. Myös poliisi on ollut tyytyväinen hyvään järjestykseen.
Turun ympäristö- ja kaavoituslautakunta päätti yksimielisesti viestittää järjestäjille ja yleisölle, että kaupunki haluaa Ruisrock -tapahtuman säilyvän Turussa. Päätöksessä haluttiin myös lopettaa kohtuuton selvitysvelvoitteiden lisääminen järjestäjille. Tämä ei tarkoita sitä, ettei tapahtuman vaikutuksia selvitetä, mutta niiden tekeminen kuuluu kaupungille tai vielä paremmin ympäristökeskukselle.
On uskomatonta, että kolmen päivän tapahtumaa pidetään suunnattomana ongelmana, kun saman aikaisesti sallitaan tammimetsän vähitellen tuhoutua ylipuutarhuri Aarno Kasvin varoituksista huolimatta. Jotenkin tuntuu siltä, että joiltakin tahoilta on todellisuus hämärtynyt. Toivottavasti oikeuslaitoksessa nähdään asiat laajemmin, sillä muuten on vaarana, että satamatoiminnot on myös lopettava ja seuraavaksi varmaan siirrettävä koko kaupunkia.
Olli A. Manni
Ympäristö- kaavoituslautakunnan vpj